Kallion kirkon kappelisali täyttyy päivän kunniavieraista, jotka saapuvat yksin, rollaattorin tai saattajan avustamina. Tilaisuuden alkaessa sisään saapuu vielä viimeinen vieras saattajineen, parahiksi kirkkoherra Riikka Reinan alkusanojen aikana. Kanttori Tommi Niskala asettuu pianon ääreen laulamaan onnittelulaulun, eikä aikaakaan kun jo muutama silmäkulma kostuu.

Juhlaväki, kunniavieraat ovat heitä, jotka täyttävät tänä vuonna 90 tai enemmän. Korona esti kakkukahvit, mutta sitäkin riemukkaampaa on nähdä toinen toisiaan juuri nyt.

Pappi Pauliina Lindfors muistuttaa, että syntymäpäivillä juhlitaan elämää, kaikkea sitä mitä siihen on mahtunut. Emme juhli saavutuksia, vaan kokemuksia. Emme sitä mitä olemme tehneet, vaan iloitsemme siitä, että Jumala on luonut juuri meidät jokaisen.

- Hän tietää meidät sisintämme myöten ja katsoo siksi meitä rakkaudella.

Puheen jälkeen diakoniatyöntekijä Anne Mäki-Kokkila kiertää kukittamassa jokaisen sankarin ja saavuttaa lopuksi viimeiseksi tulleen vieraan. Jos häntä vastapäätä istuneet 96-vuotiaat sankarit saivatkin jo kunnon aplodit, nyt koko sali taputtaa niin että kuuluu: Hilja Vahovirta kertoo täyttäneensä tammikuussa 104.

Pitkän iän salaisuus selviää

Lammilla, Lohiniemen kylässä vuonna 1919 syntynyt silloinen Hilja Saunalammi lähti kotoaan piikomaan jo 12-vuotiaana. Sieltä tie toi aikanaan Helsingin Kallioon, minne hän muutti miehensä kanssa sotien jälkeen. Aviomies menehtyi jo 1961 keuhkosyöpään. Hiljalta itseltään poistettiin Nokian kaapelitehtaan työvuosien aikana suuri vatsakasvain.

Virkeänä juhlissa kaikkea muistelevalta Hilja Vahovirralta on pakko kysyä pitkän iän salaisuus.

- Liikunta, se on kaiken A ja O. Olen aina kävellyt paljon. Vähän harmittaa, kun viime kesänä murtui kantapään luu, mutta nyt aion kohta taas lähteä kiertämään Töölönlahtea.

- Ja kävelen minä aina pysäkiltä sinne Kontulan palvelutalollekin, kun käyn siellä kutomassa poppanaa ja mattoja.

Vahovirran saattaja kertoo, että edes kuumat kesäpäivät eivät pidättele happea kaipaavaa kävelijää. Silloin lähdetään ulos vasta puolenyön maissa ja jututetaan samalla kaikki Tokoinlahden ympärillä vastaantulevat ihmiset.

Toinen pitkän iän salaisuus taitaakin olla Vahovirran ennen liikuntaa mainitsema: ”Ei suuria murheita”. Iloinen hymy helähtää monta kertaa kasvoille, kun ihmiset käyvät häntä juhlassa jututtamassa.

Ympärillä iloinen puheensorina jatkuu kahvinjuonnin ja hyvän musiikin lomassa.

Teksti ja kuva: Annmari Salmela