Lokakuussa 2011 Arja Aaltonen-Koivistoinen oli kolmen lapsen kotiäiti, joka mietti tulevaisuutta. Takana oli yrittäjävuosia tori- ja hallikauppiaana, eikä se yhtälö toiminut perheen kanssa.

-Poikani lauloi silloin Cantores Minoreksessa, ja minä olin taustajoukoissa vapaaehtoisena. Sitä kautta tuli suntion työ tutuksi ja alkoi kiinnostaa. Sitten Herttoniemen seurakuntaan haettiin leivonta- ja ruuanlaittotaitoista ihmistä suntioksi, ja sain paikan.

Suntion työssä on päässyt nauttimaan lukuisista konserteista, ja ne ovat olleet upeita.

-Kulosaaressa on ollut ihanaa, kun täällä on kaikenlaisia toimituksia: häitä, kasteita ja hautajaisia. Monessa muussa paikassa on esimerkiksi vihkimisiä paljon vähemmän.

Myös Kulosaaren kirkon konserttitarjonta lukuisine konsertteineen on ollut Arjalle mieluisa bonus työssä. - Aika monta konserttia olen istunut, ja 99-prosenttisesti ne ovat olleet upeita. Niistä olen nauttinut.

Suntion työ on pääosin vastannut Arjan odotuksia.

-Se on ollut ehkä vähän monipuolisempaa, kuin mitä aluksi kuvittelin. Ainahan se on myös persoonasta kiinni, paljonko haluaa puuttua, tehdä ja ottaa kontaktia.

Erityisesti Arja on tykännyt ihmisistä, seurakuntalaisista.

-Monta ihmistä, niin Herttoniemenrannan kappelin ajoilta kuin täältä Kulosaaresta jää pysyvästi mieleen. Ystävyyksiäkin on syntynyt ihan yllättävästi. Suntio on myös mahdollinen sielunhoitaja – jos ihmisellä on hätä, ja kirkossa ei ole muita paikalla, niin kyllä se on sitten hän, joka kuuntelee.

Jos kirkolla ei ole muita, niin kyllä se on suntio, joka kuuntelee ovesta tulijoita.

-Herttoniemenrannan kappelissa oli aikaisemmin enemmän tällaisia tilanteita, sinne oli varmasti ihmisten helpompi tulla kuin Kulosaaren kirkolle. Harvemmin diakonin puhelinaika on silloin, kun ihmisellä on hätä, Arja pohtii.

Millaiset ihmiset sopivat suntioksi?

-Oma-aloitteiset, ennakkoluulottomat ja työtä pelkäämättömät. Työssä joutuu paljon organisoimaan ja järjestämään. On pakko huomata ja tehdä asioita ihan oman jaksamisen ja työn helpottamisen takia, vaikka kaikki ei ehkä lue työsopimuksessa, Arja ajattelee.

Suntion työ on opettanut Arja Aaltonen-Koivistoiselle myös paljon ihmisluonteesta.

-Tässä työssä olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Jokaisella on omat vahvuutensa. Olen nuorempana ollut paljon tietämättömämpi.

Eläkkeelle jääminen on toisaalta luonnollinen, mutta myös pelottava elämänmuutos. Mitä löytyy nyt tilalle, kun työelämä jää taakse?

-Varmaan kausilippu konsertteihin, kesämökin työsiirtolaa ja mahdollisesti paluu politiikkaan, jossa olen nuorena ollut mukana, hän pohtii.

– Se on sosiaalista ja siinä joutuu käyttämään aivojaan.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola