03.06. Onneksi olkoon: Viola, Orvokki | Palaute
Koko Helsinki

Mikä aika! - Kirkkoherra Virpi Koskisen kesätervehdys 2026

Kannelmäen seurakunta

03.06.2026, 15:14
Kirkkoherramme Virpi Koskinen kirjoittaa kesästä, jolloin Kannelmäen kirkossa alkaa käyttökatko ja messut siirtyvät Malminkartanon kappelille ja Klanulle.
Kirkoherra Virpi Koskinen potretissa. Taustalla heleän vihreitä lehtipuun oksia.

Mikä aika!

‍Raamatussa Saarnaajan kirjassa todetaan, että kaikella on määräaikansa. On aika istuttaa ja aika repiä maasta. Tämä sana tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta.

Muutosten keskellä olemme oppineet taipumaan ja sopeutumaan – emme murru.

‍Kun koivujen vihreät lehdet lepattavat tuulessa sinitaivasta vasten ja oksisto kahisee, ilma täyttyy tunnistettavasta suven tuoksusta. Tuuli taivuttaa oksia, mutta ne eivät katkea. Tästä kuvasta tunnistan myös seurakunnan. Muutosten keskellä olemme oppineet taipumaan ja sopeutumaan – emme murru.

Kannelmäessä vietettiin kirkon ja seurakuntakeskuksen avajaisia syksyllä 1968. Nyt olemme uuden kynnyksellä. Vuosikymmeniä palvellut seurakuntakeskus puretaan syksyllä, ja sen paikalle suunnitellaan nykymääräysten mukaiset seurakunnan kokoontumistilat. Purku- ja rakennustöiden aikana kirkkosali peruskorjataan. Tavoitteena on, että uudistuneet tilat ovat käytössä vuonna 2028, kirkkomme 60 vuotisjuhlien aikaan.

‍Meitä kannattelee Kristus, ylösnousemus ja elämä.

‍Konfirmaatiomessu 14.6. on viimeinen jumalanpalvelus kirkossamme ennen parin vuoden käyttökatkoa. Kesän aikana kirkon esineistö käydään huolellisesti läpi: osa säilytetään ja kunnostetaan tulevaisuutta varten, osa siirretään ja osasta luovutaan.

Seurakunnan elämä jatkuu remontin ajan väistötiloissa. Messuja vietetään sunnuntaisin Malminkartanon kappelilla klo 10 ja Klanulla klo 13. Syyskuussa alkavat myös keskiviikon iltakirkot Klanulla. Muu kokoava toiminta jatkuu tutulla, hyväksi koetulla rytmillä, ja tiedotamme siitä seurakunnan viestintäkanavissa.

Kannelmäen seurakunta on vuosien varrella kasvanut kestämään muutoksia. Meitä kannattelee Kristus, ylösnousemus ja elämä. Vaihtuvassa valossa lehdet yhä värähtelevät, mutta Kristuspuu kestää – ja Hänessä kestämme mekin.

Siunausta toivottaen

Virpi Koskinen
Kirkkoherra, rovasti