Mitä teen, kun lapsi kysyy kuolemasta?

Lasta voi alkuun vaikka kehua, kiittää hyvästä kysymyksestä.

Olennaista on se, että aikuinen muistaa, ettei vanhemman tarvitse tietää kaikesta kaikkea.

Monet kuvittelevat, että lapsen kysymyksiin pitää osata vastata heti ja täysin oikein. Kukaan ei kuitenkaan liene kävelevä tietosanakirja. Kuolemaa sivuavien kysymysten äärellä jokaisen kannattaa muistaa, että kuolema on aihe, josta kukaan ei voi kaikkea tietää.

”Minä en tiedä” on vastaus, jota lapset arvostavat huomattavasti enemmän kuin useimmat aikuiset ymmärtävätkään. Aikuisen kannattaa muistaa, ettei kaikkiin asioihin tarvitse vastata yksin. Lapselle voi hyvin kertoa, ettei tiedä. Voi myös ehdottaa, että otetaan asiasta yhdessä selvää.

Muun muassa seurakunnassa työskentelee lukuisia kasvatustyön ammattilaisia, jotka auttavat aiheen käsittelemisessä. Jos aikuista pelottaa puhua kuolemasta, senkin voi kertoa lapselle. Lapset ovat superviisaita – kyllä he aistivat, jos aikuinen menee lukkoon. Parempi kertoa lapselle suoraan, miksi aiheesta on itselle vaikea puhua. Lapselta voi myös kysyä, miltä aihe hänestä tuntuu.

Aikuinen ei ole ainoa tietopankki, joka tähänkään keskusteluun on tuomassa viisautta. Myös lapsi saattaa tuoda yhteisiin pohdintoihin paljon uusia ajatuksia ja tietoa.

Voinko aikuisena mokata?

On tärkeää, että lapsi saa mahdollisuuden käsitellä kuolemaa omalla tavallaan. Jos aikuiset eivät esimerkiksi anna lapsen puhua kuolemasta, lapsi alkaa itse täyttää kysymysten avaamia aukkopaikkoja. Kysymykset ja pohdinnat eivät häviä vaikenemalla – lapsi vain jää oman tietonsa varaan.

Puhu suoraan, vältä kuvakieltä. Maininnat ikuiseen uneen nukahtamisesta tai kuolonuneen vaipumisesta voivat tuntua helpoilta ratkaisuilta, mutta palata ahdistavina lapsen mieleen nukkumaan mentäessä.

Hautajaisissakin eräältä Malmin seurakunnan papilta lapsi tiedusteli, milloin vaari herätetään. Kuusivuotias oli pannut merkille sanat ”Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.”

Miten ikä tulee ottaa huomioon, kun lapsi kysyy kuolemasta?

Pienet lapset haluavat usein vastauksen heti. Isomman lapsen kanssa aiheeseen voi palata vähän myöhemminkin, varata vaikka aikaa asiasta selvän ottamiseen yhdessä. Vanhemmat ovat aina lapsensa ja tämän kehitystason parhaita asiantuntijoita. Tiedeorientoitunut lapsi saattaa haluta lähestyä aihetta hyvinkin erilaisesta näkökulmasta, kuin vaikka satumaailmaan voimakkaasti eläytyvä lapsi.

Googlaamalla esimerkiksi sanat ”lasten kirja surusta” löytyy erilaisia kirjoja, josta löytyy tukea eri ikäisten lasten surun käsittelemiseen.

Voiko lapsi osallistua hautajaisiin?

Lapsi on aivan yhtä tervetullut hautajaisiin kuin aikuinenkin. On tärkeää ymmärtää, että myös lapsi on menettänyt läheisen, myös lapsi suree. Pahimmillaan lapsi, joka ei osallistu hautajaisiin, tai jolta suru kätketään, jää käsitykseen, että läheinen on vain kadonnut lapsen elämästä.

Lapsi oppii osallistumalla. Hautajaisten aika on luonteva aika puhua myös lapsen kanssa surun ja menetyksen tunteista.

Moni vanhempi pelkää, että lapsi on hautajaisissa jollain tavoin häiriöksi, vaikkapa säikähtäessään urkujen voimakasta ääntä.

Tähän lohdutuksen sana jokaisella asiaa pohtivalle vanhemmalle: Lapsenne ei olisi ensimmäinen itkevä tai kovaääninen tai penkistä karkaava lapsi kirkossa. Hautajaistilaisuus on aina kappelin ja papin vastuulla. Jokainen puheammattilainen, kuten pappi, tietää, miten tilanne otetaan haltuun.¨

Lapseni on menettänyt läheisensä – miten toimin?

Kuolemasta ja surusta puhuminen pelottaa välillä jopa kirkon ammattilaisia. Mutta omia tunteita, ovatpa ne sitten surua, tuskaa tai vaikka helpotusta, ei kannata yrittää piilottaa. Surua ja kuolemaa voi aiheina lähestyä rohkeasti. Vaikka jokainen suree eri tavalla, lasta ei tule jättää surussaan yksin. Ole läsnä, vastaa lapsen kysymyksiin. Vaikka lapsi olisi se, joka kysyy kuolemasta, parhaimmillaan hän tuo itse keskusteluun näkökulmia, joita aikuinen ei ole tullut miettineeksi.