Monikielisessä seurakuntatyössä käynnistyi viime marraskuussa hanke, joka auttaa maahan muuttaneita ihmisiä löytämään tarvitsemansa diakonisen avun piiriin. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan muun muassa selkokielistä viestintää, monilukutaitokoulutusta sekä pitkäjänteistä ja kotouttavaa palveluohjausta.

Helsingin seurakuntien monikielinen työ on vireää, ja kieliyhteisöjen jäsenmäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Evankelis-luterilaisen kirkon työtä tehdään arabian, englannin, kiinan, venäjän ja viron kielillä. Kieliyhteisöt toimivat eri Helsingin seurakuntien yhteydessä, ja yhteisöjen jäsenet ovat ympäri pääkaupunkiseutua.

Projektipäällikkö Martta Shiberun mukaan monikielisen työn seurakuntalaiset ovat hyvin moninainen joukko. Osa heistä on vasta maahan tulleita, jotkut taas ovat asuneet Suomessa jo 20 vuotta.

Haasteena on, että heidän osoitteen mukainen kotiseurakuntansa on eri kuin heidän hengellinen ja omalla äidinkielellä toimiva yhteisönsä, joka saattaa sijaita ihan eri alueella. Apua saadakseen tulisi kääntyä kotiseurakunnan puoleen, mutta se saattaa olla vieras. Näin he jäävät usein diakonisen tuen ulkopuolelle. Palveluohjaukselle on siis suuri tarve, mikä onkin tärkeä syy hankkeen perustamiselle.

Monilukutaito tarkoittaa taitoa lukea, ymmärtää ja tulkita sekä kirjoittaa ja tuottaa monimuotoisia tekstejä erilaisissa ympäristöissä ja erilaisin välinein.

‍Hanke kestää tämän vuoden loppuun saakka.

– Asiakkaina ovat monikielisen työn jäsenet. Ohjaan heitä tarvittaessa seurakuntien diakoniatyön pariin tehtyäni ensin palvelutarpeen arvioinnin, ja tarvittaessa saatan heidät diakonian vastaanotolle, Martta kertoo. – Samaan aikaan mietin, miten palvelupolkuja voisi kehittää pidemmällä tähtäimellä. Hankkeen tavoittaa on myös kehittää palveluohjausta lakisääteisiin yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin.

Apua tarvitaan eniten suomalaisen yhteiskunnan järjestelmä- ja palveluviidakon ymmärtämiseen. Teen työtäni vahvasti dialogisella työotteella, sillä ymmärrys asiakkaan palvelutarpeesta syntyy usein pikkuhiljaa rinnalla kulkien dialogin kautta. Samalla hän opettaa minua tukemaan itseään. Tavoitteena on kuitenkin aina asiakkaan oman toimijuuden lisääminen.

Kotoutuminen kesken

Hankkeen aluksi monikielisen seurakuntatyön erityispiirteitä ja haasteita selvitettiin haastattelemalla sen työntekijöitä. Kävi ilmi, että kieliyhteisöjen jäsenet ovat integroituneita suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin vaihtelevasti tai eivät välttämättä lainkaan.

– Monella heistä, esimerkiksi virolaisilla, on verkostot omankielisten kesken eivätkä he välttämättä kaipaa sen syvempää integroitumista. Osa muun muassa kiinankielisen yhteisön jäsenistä taas ei osaa englantia eikä suomea, mikä jättää ulkopuoliseksi.

Diakoniaa ei tunneta

‍Monikielisen seurakuntatyön suurin haaste on, että tieto diakonisen avun mahdollisuudesta tai siitä, mitä diakonia on, ei tavoita yhteisön jäseniä. Monelle diakonia ja kirkon ”erillinen auttamisfunktio” on oman taustan takia vierasta. Kulttuurisyistä apua ei myöskään uskalleta tai osata hakea.

– Haasteena on, että tietoa ei osata etsiä oikeista kanavista. Vieraskielisen väestön monilukutaidon kehittäminen on siksi noussut hankkeessa keskeiseksi.

– Myös seurakuntien palveluista viestimisen tulisi olla selkeämpää ja tavoittavaa. Ensimmäisenä askeleena hankkeessa on jo laadittu selkokielinen diakoniaesite. Videoiden tuottaminen taas olisi keino lukutaidottomien tavoittamiseen.

‍