Tuore Herttoniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Elina Kaikkonen on kävelevä esimerkki siitä, miten vastuun saaminen ja ottaminen sitouttaa nuoria yhteisöön. Hän kouluttautui kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja yhteisömuusikoksi, koska halusi välittää eteenpäin sitä hyvää yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, jota sai aikoinaan Keravan seurakunnan nuorten toiminnasta.

-Mukana olo seurakunnassa mahdollisti kokemuksia suuremman läsnäolosta – kun tunsi olevansa tosi pieni, mutta kuitenkin tosi ison äärellä. Ehkä en olisi sellaisia kokemuksia muuten saanut elämässä.

Erityisen merkittäviä Elinalle olivat lukuisat vaellusriparit, joissa välillä karutkin olosuhteet hitsasivat leiriläisiä yhteen aivan toisenlaisella tavalla kuin asfalttiviidakossa. On melottu, patikoitu, paleltu, valvottu ja kastuttu yhdessä.

Avain kasvuun ja seurakunnan aktiiviseen jäsenyyteen on yksinkertainen.

-Yhteisöstä löytää oman paikan sillä, että saa vastuuta. Sen tuoma vapaus kasvattaa myös ottamaan vastuuta yhteisöstä. Jos olisin vaan hengaillut, en olisi ehkä löytänyt omaa paikkaani tehdä asioita, hän pohtii.

Jos olisin vaan hengaillut, en olisi ehkä löytänyt nuorena omaa paikkaani seurakunnasta .

-Täällä Herttoniemen seurakunnassa on toiminnassa mukana myös nuoria aikuisia, mikä kertoo siitä, että he ovat löytäneet oman paikkansa, ja oppineet kantamaan vastuuta.

Aikaisemmin Kallion, Oulunkylän ja Keravan seurakunnissa työskennellyt Elina on uinut sujuvasti mukaan uuteen seurakuntaan. Nyt syksyllä on kalenterissa isoskurssin ja jatkiskurssin leirit sekä varhaisnuorten leiri. Nuoria kannustetaan käymään isoskoulutus ja toimimaan isosena – se saattaa nimittäin joskus avata heille tulevaisuudessa ovia.

- On kiva tulla töihin paikkaan, jossa on jo paljon nuoria. Totta kai toimintaa voi aina kehittää ja pitääkin kehittää. Tosi kivasti mut on otettu vastaan, olen päässyt juttelemaan nuorten kanssa. Luonteeltani olen sellainen, että haluan olla läsnä, mutten välttämättä esillä. Työhön sopeutumista auttaa myös se, että olen iltaihminen.

-Meillä seurakunnassa on aikuisia, jotka ovat nuorille läsnä – joilla on aikaa, ja jotka ovat turvallisia. On tärkeää, että on paikkoja ja tiloja, jonne voi tulla. Voi esimerkiksi olla nuoria, joille ei ole turvallista tai hyvä mennä kotiin. Eihän me voida kaikkea tehdä eikä kaikkia pelastaa, mutta voidaan kuitenkin antaa tilaa, aikaa ja toivottavasti myös luoda toivoa. Jos ei ole hyvinvoivia nuoria, ei myöskään kasva hyvinvoivia aikuisia, jotka voisivat pitää huolta seuraavista sukupolvista.

Seurakunnassa voimme antaa tilaa, aikaa ja toivottavasti myös luoda toivoa nuorille.

Elina on saanut monesti palautetta ihmisiltä, jotka ovat aikuistuttuaan tajunneet, miten tärkeää oli aikanaan olla mukana vaikkapa seurakunnan päiväkerhossa tai perhekerhossa.

-Kun olin Keravalla Saappaan katupäivystystyössä, vastaan saattoi tulla aikuisia, jotka kiittivät siitä, miten heitä oli autettu silloin kun he olivat nuoria.

Herttoniemen seurakunnassa on aina musisoitu, ja nuorten parissa musiikkitaidoista on paljon hyötyä. Elinan instrumentit ovat piano ja kitara, jonka soittamisen hän opetteli riparin jälkeen.

-Se on helpompi soitin tulla lähelle. Muuten ei ole mitään yhtä tiettyä musiikkityyliä, tykkään laajasti soittaa ja laulaa. Yksi lempikappaleistani on Turvapaikka.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola