Julkisilla matkustaminen on koiralle harvinaista ja sen tapana on mennä uusiin tilanteisiin hirveällä vaudilla. Juna-asemalla se kulkee touhukkaasti pää korkealla kuin vain kääpiökoira voi, kuin ottaakseen tilanteen haltuun. Junassa se lähtee nelitassukiihdytykseen jokaisen ohikulkevan matkustajan perään. Potentiaalisia ystäviä, se taitaa ajatella. Koira rauhoittuu istumaan herkkupalojen avulla. Asemalaiturilla se taitaa vielä muistaa makupalojen olemassa olon, sillä kehoitussanat saavat sen kulkemaan kauniisti vieressä, jatkuvan poukkoilun sijaan.

Jätän eläimen trimmaajalle ja palaan samaa reittiä kotiin. Tuntuu tyhjältä. Sähellyksen lisäksi puuttuu sen luottavaiset vilkaisut kävellessä.

Miten tärkeäksi pieni eläin onkaan tullut.

Lue lisää vastaavia tekstejä täältä