Ensimmäisenä adventtina hän istui ystävien viereen kirkon penkkiin ja Jeesus ratsasti taas Jerusalemiin aasin varsalla. Kirkkoväki tervehti saapuvaa kuningasta raikuvan hoosiannan sävelin.

Oli ihana laulaa, pujottaa oma ääni ystävien ja muiden laulajien joukkoon sävelten matoksi. Yhden säkeistön virren sanat laulettiin moneen kertaan. Jumalanpalvelus jatkui, mutta musiikista jäi jotain soimaan sisimpään.

Kotiovella hän suuntasi ajatuksensa varovaisen toiveikkaasti kohti joulukuuta. On kiirettä, mutta aamuisin saa kuunnella joululauluja. Teinitkin kaivautuivat huoneistaan, kun piparkakkutaikina oli leivontavalmiudessa. On pimeää, mutta iltoja valaisivat värilliset jouluvalot, eikä niitä varten tarvitse siivota. Eivät ne poista sitä, mikä ahdistaa, mutta tällaisista hetkistä syntyvät sydämen jouluvalmistelut, hän tuumi.