Jälleen kerran joudun ottamaan juoksuaskelia ehtiäkseni junaan. Perustelen itselleni viimetinkaisia lähtöjäni sillä etten halua palella asemalla. Todellisuudessa olisi mukavampi seistä laiturilla muutama minuutti vaikka kylmässä kuin juosta sydän tykyttäen juuri sulkeutuvasta junanovesta sisään.

Yhtä kaikki, tässä olen taas, juoksuaskelin risteyksessä, jossa valot tietysti ovat jumiutuneet punaiselle. Vilkuilen kelloa ja liikennettä. Uskaltaisiko olla hieman tyhmänrohkea ja luikataa autojen välistä päin punaista tien yli? Autoletka on kuitenkin -ehkä onneksi- niin tiivis, että joudun odotyamaan kiltisti valojen vaihtumista.

Sillalta näen junan lähestyvän asemaa aivan liian pian. Mittailen matkaa laiturille ja koitan siristää katsettani junan etupaneliin. Jospa se olisi joku muu juna, ei minun. Junan tullessa lähemmäksi purskahdan nauruun. Iloisesti aseman ohi kolisevan junan tunniste on ”MUKAVAA PÄIVÄÄ!”

Lue lisää Pala taivasta -tekstejä