Helsingin seurakunnissa on kuluvana keväänä alettu kehittää yhteistä pienryhmärippikoulumallia, jotta yhä useampi nuori löytää itselleen sopivan riparin. Malli on suunnattu nepsy-nuorille (nuorille, joilla on neuropsykiatrisia haasteita) sekä nuorille, jotka eivät sosiaalisten pelkojen, vähemmistöstressin tai muun syyn vuoksi kykene osallistumaan perusrippikouluun. Osassa Helsingin seurakuntia malli on jo käytössä, ja tarkoituksena on, että jatkossa pienryhmäripareita järjestetään yhä useammassa seurakunnassa.

Pienryhmärippikoulussa osallistujia on 3–6. Rippikoulua ei käydä leirimuotoisena, vaan opiskelun kesto ja kuormittavuus suunnitellaan ryhmäkohtaisesti: suunnitteilla olevassa mallissa kokoontumiset ovat 2–5 tunnin mittaisia, eikä niitä järjestetä peräkkäisinä päivinä.

– Opiskelussa hyödynnetään kehollisuutta ja toiminnallisuutta ja siinä keskitytään nuorten vahvuuksiin. Itse oppiminen on mukavaa ja nuorten minäpystyvyyttä vahvistavaa, projektipäällikkö Demian Seesjärvi kuvailee.

Vaikka lähes 90 prosenttia kirkkoon kuuluvista helsinkiläisnuorista käy rippikoulun, on todennäköistä, että kaikki kiinnostuneet eivät löydä sopivaa vaihtoehtoa. Myös keskeytyksiä tapahtuu jonkin verran. Pienryhmäripari tulee tähän tarpeeseen.

Pärjään, kuulun joukkoon

– Kohderyhmään kuuluvissa nuorissa on valtavasti potentiaalia ja älykkyyttä, joka on piilossa kognitiivisten, sosiaalisten ja psyykkisten haasteiden takana, Demian muistuttaa.

Inklusiivisella ja erityispedagogisella pienryhmäriparilla (tehostetun tuen malli) nuoren potentiaali pääsee esille, ja hän voi kokea kuuluvansa ryhmään. Tämä kaikki tukee myönteisesti nuoren identiteetin ja minäkuvan kehitystä ja vahvistaa kokemusta kelpaavuudesta kirkon yhteyteen juuri omana itsenään. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin yksi projektin tavoitteista.

Seesjärvi pitää ensi syksynä rippikoulutyöntekijöille ja isosille koulutuksia. Työntekijän kannalta tieto ja ymmärrys lisäävät ammatillisuutta ja voivat vähentää kuormitusta. Vaikka ei koskaan vetäisi pienryhmiä, niin koulutuksesta saa tietoa myös ”tavisriparien” ohjaamiseen (yleisen tuen malli).

Projektissa kehitettävän mallin lisäksi järjestetään kehitysvammaisille suunnattuja ripareita (erityisen tuen malli) edelleen vuosittain. Niiden yhteyshenkilö on vammaistyön pappi Heli Ojalehto.

‍