Ongelma ei ole lapsi, joka ei yllä raamiin, vaan raami, johon kaikki eivät yllä. Näin ajattelevat Malmin seurakunnan nuorisotyötä tekevät ammattilaiset.

Moni lapsi ja nuori kokee vaikeuksia keskittymisessä, jaksamisessa ja kuormittuu ryhmätilanteissa. Seurakunnassa halutaan heitä tukea, oli taustalla jonkinlainen diagnoosi, lääketieteellisiä tutkimuksia tai ei. Ripariakaan ei tarvitse jättää väliin, vaikka leirielämä ei tuntuisi omalta. Pienryhmäriparit kasvattavat suosiotaan.

Leirille on vaihtoehtoja

“Riparilla jotkut nuoret voivat kuormittua selvästi siitä, ettei ole tarpeeksi taukoja, tai että ei ole selkeitä ohjeita. Tällaisten asioiden parantamisesta hyötyvät sen sijaan kaikki”, kuvaa nuorisotyönohjaaja Sini Jukkala.

Leirimuotoinen ripari on esimerkki tilanteesta, joka vaatii paljon sopeutumista ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin mukautumista. Kyky voi vaihdella persoonan, elämänkokemusten, tottumusten ja tilanteen mukaan.

Nepsyvalmentajan opinnot auttavat tukemaan erilaisia nuoria

Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaajat Heidi Granström ja Sini Jukkala kiinnostuivat työssään erilaisten nuorten jaksamisesta ja hankkivat koulutuksen kautta lisätietoa neuropsykiatrisista haasteista ja nepsynuorten tukemisesta.

He valmistuivat ratkaisukeskeisen neuropsykiarisen valmentajan koulutuksesta ja uskovat, että jokaista nuorta voi ja pitää tukea sellaisena kuin hän on. Granströmin ja Jukkalan mukaan kiinnostus neuropsykiatrisia asioita kohtaan kasvaa seurakunnissa. Lisäksi kurssilla opiskeli muun muassa erityisopettajia ja kuraattoreita.

Koulutukseen kuului myös yksilövalmennus, jonka valmennettavan Jukkala ja Granström löysivät molemmat koulujen kautta. Lisäksi he ovat vetäneet ryhmävalmennusta ala-asteikäisille koulun tiloissa.

“Nepsypiirteiset nuoret saavat paljon negatiivista palautetta arjessa. Valmentaja sen sijaan palkitsee pienistä onnistumisista. Sekä ryhmän kanssa että valmennettavien kanssa puhuttiin käytännön tavoitteista, kuten kouluun lähtemisestä, keskittymiseen ja tunteiden säätelyyn liittyvistä tilanteista. Tarkoitus on löytää itsestä vahvuuksia ja hyviä asioita. Ratkaisukeskeisyys tulee esiin siten, että tavoitteet ovat saavutettavia ja lapsen tai nuoren itse asettamia", Granström sanoo.

"Moni lapsi ja nuori tarvisee taukoja, latautumishetkiä, ettei kuppi mene nurin. Sen tarpeen tunnistaminen itsessään on jo hyvä."

“On hienoa, että seurakunnassa on haluttu panostaa tähän. Tämä on ollut itselleni iso juttu ja uskon, että meillä on tämän myötä entistä enemmän annettavaa myös ammatillisissa yhteistyökuvioissa”, Jukkala sanoo.

Neuropsykiatrisiin asioihin liittyvät kysymykset ovat kuuluneet kauan erityisnuorisotyöhön kiinnitetyn Granströmin työnkuvaan. Hän on hankkinut myös mielenterveys- ja päihdetyön täydennyskoulutusta hiljattain.

“Koulutuksen ei ole tarkoitus hyödyttää vain meitä työssämme, vaan voimme tuoda niitä näkökulmia seurakunnan nuorisotyöhön laajemminkin”, Granström kertoo. Esimerkiksi rippikoulun leirijakso on monille nuorille haastava, mutta neuropsykiatrisesti epätyypillisille se voi olla erityisen kuormittava. Siksi vaihtoehtoja täytyy tarjota ja leireilläkin pyritään luomaan olosuhteet, joissa monenlaiset nuoret voivat kokea olevansa ihan oikeanlaisia ja arvokkaita omana itsenään.

“Pienryhmäripareita on ollut meillä monta vuotta. Mitä enemmän niitä mainostetaan, sitä enemmän tulee halukkaita.” Pienryhmäripari kokoontuu Talolla eli Tapanilan kirkossa ja yöksi mennään kotiin nukkumaan.

"Sisältö, toteustapa ja tapaamisten kesto räätälöidään ryhmään tulevien nuorten tarpeiden mukaisesti", Sini Jukkala kertoo.

Diagnoosi ei kerro paljoa ihmisestä

Malmin seurakunta tekee paljon yhteistyötä myös alueen muiden nuorisotoimijoiden, kuten koulujen ja kaupungin nuorisotyön kanssa. Yhteistyökuvioiden kautta seurakunnan työntekijöillä on mahdollista tukea sekä nuoria että muita kasvatustyötä tekeviä.

“Oli nuorella diagoosia tai ei, jos piirteet viittaavat nepsyjuttuihin, tärkeintä on se, että hän tietää olevansa tärkeä ja arvokas. Sitäpaitsi suurempi vaikutus ihmiseen on persoonalla kuin diagnoosilla: vaikka ryhmässä olisi useampi nuori adhd -piirteillä, voi olla että he tarvitsevat aivan erilaista tukea. Myös diagnoosi ilmenee niin eri tavoin eri ihmisillä. Jokaisella on omat vahvuutensa, tuen tarpeensa ja persoonansa”, Jukkala sanoo. “Kun nuori tulee riparille, en tarvitse niinkään hänen diagnoosiaan, vaan tiedon siitä, mikä häntä auttaa ja mikä kuormittaa.”