Kunnia ja kiitos veteraaneille ja koko sotasukupolvelle

‍Meillä täällä Lauttasaaressa talvi- ja jatkosodan jälkiä on vielä nähtävissä niin Myllykalliolla kuin eteläkärjen Veijarivuorenniemessä. Alkuvuodesta muistelimme isosti myös Lauttasaaressa Helsingin suurpommituksia helmikuussa 1944. Tuolloin Helsingin ilmapuolustajat saavuttivat strategisen torjuntavoiton. Tämän muistamisten sarjan Helsingissä helmikuussa 2024 teki erityisen ajankohtaiseksi sen liittymäpinta Ukrainassa käytävään sotaan, jonka Venäjä käynnisti laittomasti helmikuussa 2014 eli lähes 11 vuotta sitten. Sotatoimien laajentamisesta varsinaiseksi hyökkäyssodaksi tulee siitäkin kuluneeksi kohta jo kolme vuotta – asutuskeskukset olivat keskeisiä kohteita Neuvostoliitolle 80 vuotta sitten Suomessa samalla tapaa kuin ne ovat sitä Venäjälle nyt Ukrainassa.

Tämän torjuntavoiton mahdollisti Helsingin ilmapuolustusta johtanut Ilmatorjuntarykmentti 1, jossa oli yhteensä noin 4500 sotilasta, lottaa ja sotilaspoikaa. Osallistuipa torjuntaan myös saksalaisia yöhävittäjiä. Keskeisessä roolissa olivat myös pääkaupunkimme toimivat väestönsuojelujärjestelyt, ja valmiudessa oli muun muassa paljon vapaaehtoisia palokuntalaisia ja sairaanhoitajia. Tämä puolustustaistelu oli kaikkinensa erinomainen osoitus suomalaisten varautumisesta. Nykytermein voitaisiin varmaan sanoa, että kokonaisturvallisuuden toimintamalli osoitti toimivuutensa ensi kerran jo tuolloin.

Veteraaneja on keskuudessamme vielä runsaat 1400, joista Helsingissä 155 ja Lauttasaaressa 9. Nyt jos koskaan on juhlan, muistamisen ja kiitoksen aika, niin veteraaneille kuin koko sotasukupolvelle!

Veteraanien perinnön siirtäminen nuoremmille sukupolville – sotiemmeperinne.fi

Tammenlehvän Perinneliitolla, joka on valtakunnallinen veteraaniperinnejärjestö, on kokonaisvastuu veteraanityöstä. Sen painopiste on jo siirtynyt edunvalvonnasta ja tukitoimista veteraaniperinteen vaalimistyöhön.

On kunniatehtävä huolehtia veteraaneista, heidän puolisoistaan ja leskistään niin kauan kuin tukea tarvitaan, ja siirtää heidän arvokasta perintöään nuoremmille sukupolville.

Tässä työssä meillä jokaisella on oma tärkeä roolimme alkaen kodeista, jatkuen kouluopetukseen ja viranomaisten toimiin sekä vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestökentän toimenpiteisiin – yhdessä saamme tässäkin enemmän aikaan.

Tammenlehvän Perinneliitto on kiteyttänyt veteraanien perinnön seuraavasti: ”se on kertomus uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta.”

Tämän viestin hahmottamiseen, muokkaamiseen ja välittämiseen tarvitaan mukaan erityisesti nuoret, koska heille tätä perintöä siirretään.

Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vahva

‍Talvisodan alkamisesta 30.11.1939 tuli juuri kuluneeksi 85 vuotta. 105 päivää kestäneiden ankarien torjuntataisteluiden päätteeksi lunastimme lopullisesti itsenäisyytemme. Tehdyt kovat uhraukset ovat luoneet perustan yhteiskuntamme kehittymiselle niin suotuisasti, että alkuvuodesta 2025 suomalainen asevelvollisuuskin täyttää jo 106 vuotta – nimittäin vuonna 1919 annettiin itsenäisen Suomen väliaikainen asevelvollisuuslaki.

Talvisodan syttyessä jäimme kuitenkin aika lailla yksin. Nyt tilanne on muuttunut ratkaisevasti. Ja hyvä niin, kun Euroopassa on sota ja itärajammekin on suljettu henkilöliikenteeltä Venäjän vaikuttamistoimien johdosta.

EU-jäsenyytemme rinnalle ovat kohonneet Nato-liittolaisuutemme ja puolustusyhteistyösopimuksemme Yhdysvaltojen kanssa sekä tiivistyvä pohjoismainen puolustusyhteistyö ja kuuluminen Britannian johtamaan 10 maan (Britannia, Pohjoismaat, Baltian maat ja Alankomaat) maaryhmään, joka tarvittaessa muodostaa nopean toiminnan joukon (Joint Expeditionary Force). Peruskalliona on vahva maanpuolustustahto ja kansallinen puolustuskyky, joiden perustana suomalaisella asevelvollisuudella on keskeinen rooli. On kuitenkin hyvä todeta, ettei meihin kohdistu tällä hetkellä varsinaista sotilaallista uhkaa, vaikka hybridivaikuttamista onkin koettu niin Suomenlahdella kuin manner-Suomessakin.

Sotilaallisen liittoutumisen ansiosta puolustuskykymme on nyt uudella tasolla, koska siihen sisältyy koko liittokunnan sotilaallinen voima, jonka käyttöä Naton yhteisen puolustuksen tehtävissä myös aktiivisesti harjoitellaan, kuten kevättalvella Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa järjestetyssä Nordic Response 24 -sotaharjoituksessa tai juuri päättyneissä kansaisvälisissä ilmapuolustus- ja tykistöharjoituksissa Lohtajalla ja Rovajärvellä. Liittokunnan läsnäolo Suomessa myös vahvistuu, kun Naton monikansallinen pohjoisen alueen maavoimajohtoporras eli Naton maavoimien alaesikunta perustetaan Mikkeliin. Lisäksi Pohjois-Suomeen on valmistelussa Naton monikansallinen läsnäolo eteentyönnetyllä joukkokonseptilla.

Viisas varautuu

‍Edellä on nostettu muutamia keskeisiä tekijöitä, jotka vahvistavat merkittävästi puolustustamme ja lisäävät näin kynnystä käyttää sotilaallista voimaa maatamme kohtaan. Kansallisesta puolustuskyvystä huolehtiminen edellyttää myös kattavia puolustusmateriaalihankintoja ja kotimaista ampumatarviketuotantoa, joka onkin moninkertaistettu. Kun varautumista tehdään koko yhteiskunnan kattavasti eri viranomaisten toimesta ja koordinoimana, niin kriisinsietokykymme kasvaa entisestään. Selvää on, että Ukrainan sodasta saatuja oppeja hyödynnetään täysimääräisesti laajalla rintamalla.

Tässä rinnalla on yksittäisen kansalaisen, niin sinun kuin minun, varautumistoimenpiteet tärkeässä roolissa. Päivitettyä tietoa varautumisesta eri tilanteisiin löytyy kätevästi verkosta. Tässä muutamia nostoja hyödyllisistä sivustoista: sisäministeriön hallinnoima Varautumisopas (suomi.fi/oppaat/varautuminen), Suomen pelastusalan keskusjärjestön laatima Nuorten varautumissivusto (spek.fi/turvallisuus/nuorten-varautumissivusto) ja Helsingin pelastusliiton koostama VARA – väestösuojelun mobiilipalvelu (helpe.fi/vara-mobiilisovellus), johon on tiivistetty tärkeimmät tiedot väestönsuojien vastuuhenkilöiden tarpeisiin sekä normaali- että poikkeusoloissa. Samalla VARA toimii väestönsuojelutiedon tietopankkina kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Oman varautumis- ja turvallisuusosaamisen lisäämiseen on vapaaehtoisessa järjestökentässä lukuisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi edustamani Maanpuolustuskoulutus MPK järjestää valtakunnan kattavasti vuosittain noin 3000 kurssia, joilla voi kehittää sekä sotilastaitojaan että yleistä turvallisuusosaamistaan. Täällä Etelä-Suomen maanpuolustuspiirissä, jonka toimialueena on Uudenmaan maakunta, näitä kursseja on vuosittain yli 600. Olitpa kiinnostunut sitten vaikkapa Nuorten turvakursseista, kyberosaamisesi lisäämisestä, johtamis- ja kouluttamistaitojesi parantamisesta, informaatiovaikuttamiselta suojautumisesta, kouluttautumisesta kallioväestönsuojiin eri tehtäviin tai sotilaan perus-/syventävistä taidoista, niin uskon, että löydät sinulle sopivan kehittymispolun osoitteesta mpk.fi tai muiden vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoiden koulutustarjonnasta.

Veteraanien taistelu ja uhraukset perusta Suomen nykyiselle loistolle

‍Palaan lopuksi vielä torjuntavoittoihin talvi- ja jatkosodassa sekä taisteluihin Lapin sodassa. Ne vaativat isoja uhrauksia, ja kaikkinensa lähes 95 000 sankarivainajaa. Vielä joukossamme olevat runsaat 1400 veteraania, kansallissankaria, ansaitsevat ihan jokaisen juhlan, muistamisen ja kiitoksen.

Euroopassa parhaillaan riehuva sota muistuttaa meitä karulla tavalla siitä, etteivät rauha, vapaus ja itsenäisyys ole milloinkaan itsestäänselvyyksiä – ne vaativat aina puolustajansa.

‍Kiitos ja kunnia tästä kuuluu veteraaneille ja koko sotasukupolvelle. Ilman heidän taisteluaan ja sotien jälkeistä jälleenrakennusta eläisimme nyt kovin toisenlaisessa Suomessa – he ovat uhrauksillaan ja teoillaan olleet rakentamassa Suomea tähän nykyiseen loistoonsa, jossa meidän sotaa kokemattomien on ollut hyvä olla ja turvallista toteuttaa kukin omia unelmiamme.

Tehdään jatkossakin oma osuutemme maamme turvallisuuden eteen, niin hyvä tästä tulee.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,

Vesa Sundqvist

Kirjoittaja Vesa Sundqvist on lauttasaarelainen everstiluutnantti (evp.), joka toimii tällä hetkellä MPK Etelä-Suomen maanpuolustuspiirin päällikkönä ja Sotien 1939-1945 pääkaupunkiseudun perinneyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana sekä Ilmatorjuntasäätiön hallituksessa julkaisuvaliokunnan puheenjohtajana.‍