Empaattinen, rauhoittava ja ammatillinen kohtaaminen sekä potilaille että henkilökunnalle. Tämä oli yleisin vastaus, kun HUS-sairaaloiden henkilökunnalta kysyttiin palautetta sairaalapappien työstä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa voimassa oleva yhteistyösopimus edellyttää palautteen keräämistä vuosittain. HUS-yhteistyön laatukyselyssä selvitettiin viime talvena sairaalapappien palveluiden tunnettuutta sekä kokemusta heidän tavoittamisestaan. – Palaute kaikkinensa Helsingin alueella oli 90–95-prosenttisesti myönteistä. Kritiikki oli vähäistä ja kohdistui pääosin näkyvyyteen ja viestintään, ei toiminnan laatuun, kertoo Meilahden alueen sairaalapappien lähijohtaja Anne-Maria Oikarinen.

Yhteistyön laatukyselyssä kysyttiin myös, kuinka mielellään vastaaja suosittelisi sairaalapappeja. Suositteluhalukkuuden taso osoittautui poikkeuksellisen korkeaksi. – Net Promoter Score (NPS) -lukema oli Helsingin sairaaloissa 72, mikä kansainvälisestikin edustaa erinomaista tasoa, toteaa tutkimuksen organisoinut ja sen tulokset analysoinut kehittämistyön johtava asiantuntija Eeva Salonen Helsingin seurakuntayhtymästä.

NPS-luku lasketaan vähentämällä arvostelijoiden osuus suosittelijoiden osuudesta, jolloin tulos voi vaihdella välillä –100…+100. Yli 60:n nousevat tulokset ovat loistavia. Helsingin henkilöstön vastanneista 72 % oli suosittelijoita, 14 % passiivisia, 7 % arvostelijoita. – Se kertoo erittäin vahvasta luottamuksesta, myönteisistä kokemuksista ja palvelun arvostuksesta henkilöstön keskuudessa, Eeva jatkaa.

Työtä pitkäjänteisesti

‍Anne-Maria Oikarinen, millainen työ näiden onnistumisten takana on?

– Pitkäjänteinen työ selkeiden, valittujen tavoitteiden eteen kantaa. Sairaalasielunhoito on tehnyt pitkään töitä sen eteen, että olemme luotettava yhteistyökumppani. Sairaalayhteistyö on johdettua, ja sitä tehdään sitoutuneesti. Nopeilla taikatempuilla tuloksia ei saavuteta.

Pitkä historia sairaalasielunhoidolla tosiaan on, sillä työ vietti viime vuonna satavuotisjuhlia. Seurakuntatyötä tehdään sairaaloissa sopimuspohjaisesti, ja työ on mukana sairaalatyön rakenteissa.

Sairaalasielunhoidon työtä on kehitetty monipuolisesti jo pidempään, ja kehittäminen jatkuu. – Yksi avainasioista on, että olemme luoneet malleja ja toimintatapoja, jotka eivät ole riippuvaisia siitä, kuka työtä toteuttaa. Kun rakenteet ovat kunnossa, työ jatkuu, vaikka henkilöt vaihtuvat, Oikarinen sanoo.

Tiimityö tasoittaa kuormitusta

‍Sairaalasielunhoidon sisäistä yhteistyötä tehostettiin viime vuonna entisestään. Meilahden tiimissä perustettiin sisäinen avunpyyntöryhmä, jonka tavoite on palvella tasalaatuisesti ja nopeasti. Kun aiemmin kullakin papilla oli nimikkosairaalansa, nyt toimitaan tiiminä: jos pyynnön saaja ei pysty siihen vastaamaan, kollega ottaa kopin ryhmän kautta.

– Työn tasainen jakaminen myös auttaa paikkaamaan poissaoloja ja vähentää yksittäisen papin kuormitusta, Anne-Maria Oikarinen huomauttaa.

Toiminnan volyymeistä kertoo se, että Meilahden tiimin kahdeksalla papilla oli viime vuonna noin 4 400 kohtaamista potilaiden, omaisten tai henkilökunnan kanssa. Kaikkiaan HUSin ja Helsingin kaupungin sairaaloissa työskentelee 15 sairaalapappia.

Tulevana isona haasteena on uuden Laakson sairaalan rakentuminen vuosina 2027–28 ja sairaalasielunhoidon työn uudelleen järjestelyt. – Erillään olevien kampusten yhdistyminen mahdollistaa sairaalapapeille uudenlaisen tavan tehdä työtä. Meilahden ja Laakson kampusten välille saadaan synergiaetua ja tiimityö helpottuu, sairaalapappien toinen lähijohtaja Marko Mattila kuvailee.

Sairaalapapit työskentelevät sairaaloissa potilaiden ja heidän läheistensä sekä henkilökunnan tukena. Heihin voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella mistä vaan mieltä askarruttavasta asiasta, pohtia vaikeita kysymyksiä ja päätöksiä tai esimerkiksi hiljentyä, rukoilla tai saada ehtoollista.

Teksti: Eila Jaakola

Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki

‍