Helsingissä seurakuntavaalien ylivoimainen ääniharava on Marttaliiton pääsihteeri, rovasti Marianne Heikkilä. Hänet valittiin yhteiseen kirkkovaltuustoon Lauttasaaren seurakunnasta 517 äänellä, mikä tarkoittaa, että hän keräsi 4,9 prosenttia kaikista mahdollisista äänistä.

Marianne, mitä mietteitä seurakuntavaalitulos sinussa herättää?

Olen surullinen siitä, että valtakunnallinen äänestysprosentti jäi näin alhaiseksi ja laski edellisestä kerrasta. Nuorten mukaan saamisessa ei vielä onnistuttu ja vanhanaikainen vaalitapa tuotti haasteita. Kirkon on uudistuttava ja siinä riittää työtä kaikilla valituilla. Meillä on paljon kehitettävää siinä, että 272 603 äänioikeutetusta 27 330 käytti vaikuttamismahdollisuutta Helsingissä. Hylättyjen äänien määrä oli merkittävä, joten vaalitapaa on kehitettävä.

Minusta meidän tulee ottaa äänestysprosentin välittämän viestin vakavasti. Meidän kirkkomme ja sen paikallisseurakunnat ovat keskellä historiansa suurinta rakennemurrosta, kun verotus- ja jäsenpohja ohenee. Jos haluamme olla rakentamassa kaikille yhteistä kirkkoa, meidän on rakennettava tätä tulevaisuuden kirkkoa nyt. On uskottava siihen, että voimme kehittää strategiaamme, toimintaamme ja talouttamme myös pitkällä aikavälillä yhdessä.

Kirkko ei ole vaalien äänestysprosenttien mukaan merkityksellinen, sen toiminta ei tarjoa ihmiselle asioita, joita elämässä kaivataan. Esimerkiksi nimiäiset lisääntyvät pääkaupunkiseudulla ja yhä useammalle avioliitolle haetaan sinetti maistraatista. Kirkon sisäiset erimielisyydet eivät kutsu mukaan. Monille, ja etenkin nuoremmille, tasa-arvokysymykset samaa sukupuolta olevien kohdalla, ilmastonmuutos ja monimuotoinen yhteisö ovat tärkeitä asioita, jotka he haluavat kirkon huomioivan toiminnassaan kristillisen perinteen lisäksi.

Olen myös iloinen siitä, että halu avata kirkkojen ovet on yhteinen. Kirkon mahdollisuus lohduttaa, kohdata, kuunnella, kulkea vierellä, voimaannuttaa ja antaa mahdollisuuden jäähyväisille on ainutlaatuista pyhän kokemuksen sisältävää Jumalan armoa. Toivon välittäminen, hyväksyvän katseen ja kuulevan korvan tarjoaminen, auttaminen ja kohtaaminen ovat tämän ajan evankeliumia kansalle. Emme luovu Kristuksesta ja korkeimman suojan rukoilemisesta, vaan elämme tätä evankeliumia todeksi olemalla kanssakulkijoidemme rinnalla.

Erityisen ylpeä olen meidän Lauttasaaren aktiivisista äänestäjistä, jotka halusivat äänestämällä vaikuttaa ja ottaa kantaa oman alueen asioiden edistämiseen.

Millaisia asioita seurakuntalaiset ovat nostaneet esille kampanjasi aikana? Eli millaiset asiat ovat seurakuntalaisille tällä hetkellä erityisen tärkeitä?

Ihmiset kaipaavat tilaa, jossa voivat olla oma itsensä ja tulla hyväksytyiksi ilman ehtoja ja vaatimuksia. He kaipaavat yhteisöä, jossa saa lohdutusta ja lepoa.

Olemme saaneet palautetta siitä, että nykykirkkomme ei tarjoa ajassa elävälle ihmiselle mitään; ei merkitystä eikä kiinnityspintaa. Helsinkiläiset kaipaavat ihmiskasvoista kirkkoa, joka jalkautuisi ja tulisi tutuksi ihmisille, ottaisi kantaa ja olisi arjessa ja pyhässä läsnä matalalla kynnyksellä. Kirkkojen ovien pitäisi olla enemmän auki, ja ihmisiä pitäisi kohdata muuallakin kuin kirkollisissa toimituksissa.

Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi nimiäiset ovat lisääntyneet. Se johtuu monesta syystä: nuoret äidit ovat vieraantuneet kirkosta ja maahan muuttaneiden perheiden määrä kasvaa. Osa on voinut katkeroitua Jumalalle keskenmenoista tai kirkko on saattanut loukata sanoillaan, mikä on saanut perheen etääntymään seurakunnasta. On myös heitä, joita kirkon sanoma tai kirkon käyttämä kieli eivät yksinkertaisesti puhuttele. Toisaalta moni kehuu Tuomasmessun tapaisia avaria, etsijöitä ja epäonnistuneita kutsuvia yhteisöjä, joissa henki kulkee.

Vaalien uskottu, toivottu, rakastettu -slogan oli hyvä. Seuraavissa vaaleissa nuorten aktivoiminen on entistä tärkeämpää. Nuoret haluaisivat esimerkiksi äänestää sähköisesti. Ilahduttavaa oli kuulla, että ensimmäistä kertaa ehdolla olleet nuoret saivat toisiltaan vertaistukea sosiaalisen median kautta ja seurasivat vaali-iltaa toisiaan tsempaten.

Mihin haluat saamaasi valtakirjaa päättäjänä käyttää?

Haluan käyttää valtakirjaani erityisesti tulevaisuuden ennakointiin, muutoksessa olevan kirkon sisäiseen ja ulkoiseen kehittämiseen – ja ennen kaikkea siihen, että rakennamme siltoja ulos ”kirkkokuplista” ja erilaisista omista poteroista. Haluaisin edistää kirkon sisällä tutkittuun tietoon perustuvaa johtamista ja kaupunkilaisten odotuksia ja toiveita tuntevaa kehittämistä.

Haluaisin olla luottamuksen arvoinen ja edistää tasa-arvoisempaa, yhdenvertaisempaa, avoimempaa, lähimmäisen rakkautta ja toivoa välittävää kirkkoa. Kirkon uudistuminen sisältäpäin lähtee yhteisestä halusta avata ovet jokaiselle olla, tulla ja vaikuttaa.

Diakoniatyön tekeminen ja auttamistyö yhdessä erilaisten yhteistyötahojen kanssa sekä jäseniemme osaamisen hyödyntäminen on tärkeää.

Haluan saamallani valtakirjalla olla rakentamassa sekä oman seurakuntani että Helsingin seurakuntayhtymän talouden tasapainottamista, hallinnon keventämistä ja henkilöstön hyvinvoinnin tukemista. Kaikki tilaratkaisut, avun ja tuen määrät eri toimijoille, lasten ja nuorten, perheiden sekä parisuhteiden, ikääntyvien ja yksinäisten ja erilaisten erityisryhmien asiat ovat sekä paikallisseurakunnan että kokonaiskirkon yhteisiä asioita. Kirkko voisi ottaa esimerkiksi lapsivaikutusten arvioinnin, hiilijalanjäljen sekä sukupuolivaikutusten arvioinnin osaksi jokapäiväistä toimintaansa.

Toivon, että voimme jatkossa kiinnittää entistä enemmän katsettamme vastuulliseen ilmastonmuutosta ehkäisevään toimintaan, sosiaalisesti kestävään henkilöstöpolitiikkaan sekä sopeutettuun tilannekuvaan, joka edellyttää vaikeitakin päätöksiä kiinteistöjen osalta.

Mitkä asiat mielestäsi johtivat tähän vaalitulokseesi?

1. Yhteistyön voima. Meillä Lauttasaaren seurakunnassa tehtiin ehdokkaiden välillä kannustavaa ja toisia tukevaa yhteistyötä

2. Tunnettuus mediassa ja aktiivisuus somessa.

3. Työ muualla kuin kirkossa on tuonut kokemusta, jota voi hyödyntää luottamustoimissa myös kirkossa. Yli sektorirajat toimiminen.

4. Avara, hengittävä ja myötätuntoinen lähestyminen.

5. Ihmisten antama luottamus edustaa tavallista seurakuntalaista asioiden uudistamisessa, kehittämisessä ja pilotoinnissa.

6. Onnellisten saarella on perinteitä vaikuttamiseen.

Lauttasaaren äänestysprosentti oli Helsingin korkein. Mikä juuri lauttasaarelaiset on saanut vaaliuurnille?

Meidän kirkkomme ja seurakuntamme periaate on pitää ovet auki olla, tulla ja toimia. Uskon, että se on ollut se perustavaa laatua oleva tekijä, joka on saanut seurakuntalaiset lähtemään vaaliuurnille jopa tuiskuisena päivänä. Meillä pystyi myös äänestämään ennakkoon helposti ostarilla ja puistossa, mikä osoittautui menestykseksi.

Meillä Lauttasaaressa on aina arvostettu paikallista osallisuutta, tekemistä ja sitoutumista yhteisten asioiden hoitamiseen. Uudistettu ja remontoitu kirkkotila on mahdollistanut saarelaisille ja seurakuntalaisille tarkoituksenmukaiset, toimivat ja avarat tilat erilaisille tapahtumille, konserteille, vertaisryhmille, iltapäiväkerhoille, nuorisotyölle ja perheiden sekä esimerkiksi yrittäjien kohtaamiselle. Olemme halunneet tehdä kirkosta kaikkien ”kirkonmäen”. Ajatuksena on, että itse kirkko vastaa kansalaisten hengellisen etsinnän ja Jumalan kohtaamisen tarpeeseen, mutta sen lisäksi voimme myös tarjota esimerkiksi ajassa toivottuja hiljaisuuden retriittejä ja –joogaa, kokoavaa toimintaa, korkeatasoista kulttuuria ja erilaisia muusikoita. Eli asioita, jotka puhuttelevat saarelaisissa ja ovat on ihmisille merkityksellisiä.

Olemme myös pyrkineet puhumaan arkikieltä käyttäen ja matalalla kynnyksellä elämän suurista kysymyksistä ja niistä pyhistä ja kohtaavista asioista, joita kirkko voi tässä ajassa tarjota ihmisen henkiseen ja hengelliseen etsintään.

Lämmin, avara ja tervetulleeksi toivottava tunnelma on ollut sekä meidän vapaaehtoisten luottamushenkilöiden että työntekijöiden yhteinen tavoite. Seurakuntamme ei erittele, hylkää tai käännä selkää. Sen sijaan meidän yhteisömme ottaa vastaan, kohtaa, kuuntelee ja kuulee. Hyvä esimerkki tästä on ukrainalaisten pakolaisten majoittaminen kirkkosaliin. Sillä oli valtavan suuri merkitys yhteiselle auttamiselle.

Teimme seurakuntavaalien alla paljon jalkautuvaa työtä ja pyrimme saamaan äänestysaktiivisuutta esille somessa, kauppakeskuksessa, kohtaamisissa ja kaikessa, mitä teemme seurakunnassa saaren asukkaiden hyväksi. Ehkä tällä aktivoivalla otteella ja innostamisella oli suuri merkitys myös sille, että saimme muutaman erinomaisen nuoren ehdokkaan, joille nuoret keskittivät ääniään. Se oli riemastuttavaa. Ja mikä hienointa, kaikki ehdokkaamme saivat ääniä! Meillä myös varahenkilöt pääsevät aika usein osallistumaan päätöksentekoon ja vaikuttamiseen.

Uskon, että seurakuntamme äänestystulokseenvaikutti myös karismaattinen ja osallistava kirkkoherramme, joka jaksaa innostaa ja puhaltaa henkeä kirkon kanssa tekemisissä oleville. Hän synnyttää jatkuvasti uudenlaista yhteistyötä kaupungin, seurakunnan, järjestöjen ja yrittäjien kesken.

Martina Harms-Aalto: "Toistuvasti esiin nousee kysymys siitä, milloin kirkko tulee hyväksymään samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen"

Ruotsinkielisten seurakuntien ääniharava on Martina Harms-Aalto (Johannes församling). Hänet valittiin yhteiseen kirkkovaltuustoon 244 äänellä.

Martina, mitä mietteitä seurakuntavaalitulos sinussa herättää?

Vaalitulos pistää kyllä miettimään. Jos näin harva helsinkiläinen kirkon jäsen näkee äänestäminen vaaleissa tärkeäksi, meidän pitäisi miettiä tarkasti, mitä tehdä toisin.

Millaisia asioita seurakuntalaiset ovat nostaneet esille kampanjasi aikana? Eli millaiset asiat ovat seurakuntalaisille tällä hetkellä erityisen tärkeitä?

Ruotsinkielisissä seurakunnissa seurakuntavaalit ovat selkeästi vähemmän poliittisia, kuin suomenkielisissä seurakunnissa. Kun tapaan seurakuntalaisia, toistuvasti esiin nousee kysymys siitä, milloin kirkko tulee hyväksymään samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. Toinen asia, jota pidetään erittäin tärkeänä, on kirkon diakoniatyö. Jossain määrin seurakuntalaisia kiinnostaa myös seurakuntayhtymän sisäiset vuokrat.

Mihin haluat saamaasi valtakirjaa päättäjänä käyttää?

Vaikeat asiat odottavat meitä tällä kaudella. Niihin pitää uskaltaa tarttua rohkeasti, ja meidän on uskallettava tehdä myös kipeitä päätöksiä.

‍