Myllypuron kirkon edustalle on istutettu uusia pensaita. Siviilipalvelustaan kirkolla suorittava Nuutti Köppä on kuvaushetkellä selvittämässä, miten kasteluletku saadaan toimimaan.

Kasteleminen on vain yksi homma muiden joukossa, mitä hän sivarina on päässyt tekemään suntioiden apuna kuluneena vuonna.

-Työ on ollut ehkä eniten siivoamista, lattioiden moppaamista, roskien viemistä, tiskien tiskaamista koneella, pöytien pyyhkimistä, hän luettelee.

-Vähän harvemmin myös kirkkosalin järjestämistä sunnuntaimessuja varten, siunaustilaisuuksien, kasteiden ja vihkimisten valmistelua. Laitamme tilat kuntoon: kukat, kynttilät, tuolit. Jos kirkolle tulee ryhmiä, katamme pöydät ja laitamme ruokaa. Pidämme huolen siitä, että kirkkoon on kiva tulla ja istua alas, on syömistä ja juomista. Satunnaisemmin olen vaihtanut lamppuja, ollut yleinen it-tuki, jos työntekijöillä on ollut ongelmia koneiden kanssa. Yksi kirjahylly on tullut koottua henkilökunnan työtiloihin.

Myllypuron kirkko ja monet työntekijöistä ovat hänelle entuudestaan tuttuja, sillä riparin jälkeen hän löysi paikkansa seurakuntanuorista. Lähes kaikki tiistai-illat kuluivat nuortenilloissa.

Silti siirtyminen nuorten tiloista kirkon yläkerrasta alakertaan avasi uuden näkökulman.

-Ehkä yllätyin siitä, miten paljon siivoamista riittää. Miten ihmisten mukana tulee paljon kaikkea roskaa ja likaa, vaikka vaan ollaan paikalla. Nykyisin vähän muuallakin tarkkailen siivoustasoa, mutta kotona en ole jaksanut, hän nauraa.

-Senkin olen tajunnut, miten näkymätöntä suntion työ on. Sitä ei huomaa, kun sitä tehdään, mutta jos sitä ei tee, se kyllä näkyy. Pelkästään se, että olen päässyt näkemään, miten tätä taloa pyöritetään, on avannut silmiä. Mistä ruuat tulevat esimerkiksi nuorteniltoihin tai mitä muuta talossa tapahtuu. Mitä kaikkea pitää tehdä, että seurakuntatyö pysyy kasassa.

Seurakunnassa tehdään todella paljon töitä sen eteen, että esimerkiksi nuorilla on asiat hyvin.

Nuutti on myös huomannut, että suntioilla on päiviä, jolloin ei tunnu olevan taukoja ollenkaan.

-Esimerkiksi konfirmaatiopäivinä saa painaa menemään koko ajan.

Yleisesti ottaen työtahti on kuitenkin huomattavasti leppoisampi, kuin esimerkiksi fyysisesti raskaassa varastotyössä, jota Nuutti teki yhden kesän. Kolmivuorotyö ei sovi kaikille.

Koulun jälkeen Nuutti lähti ensin opiskelemaan Vierumäelle liikunnanohjaajaksi huomatakseen vain, ettei se ollut oma juttu.

-Sitten päätin hoitaa kansalaisvelvollisuuden pois. Kun selvittelin sivaripaikkoja, löysin seurakunnat. Tajusin, että miksen hakisi omaan tuttuun kotiseurakuntaan.

Hän tunnustaa tehneensä sivariaikansa alussa aika paljon virheitä sekä suntion työssä että siinä, miten työpaikalla ollaan.

-Tämä on ollut ensimmäinen pitkäkestoisempi työ. Sain alussa aika paljon rakentavaa palautetta. Kun otin opiksi ja muutin toimintaani, olen alkanut saada positiivista palautetta.

-En ole miettinyt aktiivisesti, mitä puolen vuoden päästä, mutta nuoriso-ohjaajan homma kiinnostaa. En halua tehdä liian aikaisia päätöksiä, vaan luotan siihen, että se hetki ohjaa sitten eteenpäin. Olin omasta pyynnöstä tänä kesänä mukana yhdellä riparilla. Se oli mukavaa vaihtelua. Jos tämä työ on fyysisesti rankempaa, niin ripari on sitä sosiaalisesti. Silti mulle riparit on olleet kivoja kokemuksia, olen ollut monta kertaa isosena.

Ripari olikin Nuutille aikoinaan portti seurakuntaan. Portti, josta ei ollut paluuta takaisin.

-Se on ollut erittäin hyvä jumiutuminen. Aikaisemmin olin vain mennyt koulun kanssa kirkkoon puolipakolla. Riparin jälkeen nuorten toiminnassa olen kokenut, miten kivaa seurakunnassa voi olla. Sitä haluaisin olla nuorille välittämässä.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola