”Miten onnistua muutoksessa?” Siinä on kysymys, jonka ympärille on rakentunut kokonaisia ammattialoja, ja jonka äärellä pyörivät niin terapeutit kuin toimittajatkin. Joka päivä media pursuaa tarinoita onnistumisista: Siitä, kuinka burnoutin kokenut konsultti lähti luontoyrittäjäksi. Tai kuinka pohjalle vaipunut perheenäiti löysi uuden suunnan. Naistenlehdet kirjoittavat ohjelistoja: ”Näillä viidellä keinolla saat uuden elämän!”

Darravapaan Laura Wathén ja Katri Ylinen kuvaavat elämänmuutosta toisin. ”Ei se ole mikään HS Visio -tarina”, Ylinen toteaa. Muutos vaatii taistelua, rankkojakin prosesseja, höpsöjä sääntöjä itselle, lankeamisia ja niistä eteenpäin jatkamista. Joskus muutos tuntuu mahdottomalta. Muutokseen sekä Ylinen että Wathén ovat kuitenkin kyenneet ja nyt he kertovat, millainen prosessi se oli.

Keväällä 2021 Wathén ja Ylinen löysivät toisensa ja perustivat yhteisen Instagram-tilin nimeltä Darravapaa. Se oli kahden nuoren aikuisen projekti: tili, jossa he kertoivat elämästä ilman alkoholia. Nyt puolentoista vuoden jälkeen Darravapaata seuraa Instagramissa yli 23 000 ihmistä. Yhteisön keskusteluryhmissä on mukana satoja aktiiveja. He ovat tehneet Ylelle podcastia ja Yliseltä on juuri ilmestynyt kirja Aamu ilman darraa. Keväästä 2022 lähtien Wathén ja Ylinen ovat järjestäneet Kallion Kaikussa Sober Furious -bileitä eli klubi-iltoja ilman pisaraakaan alkoholia. Mistä on kyse?

Wathénilla ja Ylisellä on molemmilla ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa. Äkkiseltään se yllättää. Julkisuudessa Darravapaa kuvataan usein trendikkääksi ilmiöksi. Siihen liittyvät pastellivärit ja mielikuvat hyvinvoivista ihmisistä, jotka kokeilevat jännittäviä alkoholittomia bileitä. Mielikuva tuntuu molemmista hassulta: ”Kaikki on koko ajan, että kun te puhutte tästä sober curious -ilmiöstä. Eihän me edes puhuta siitä! Mehän ollaan koko ajan raittius, raittius, raittius!” Ylinen nauraa.

Haastattelun kuluessa käy selväksi, että juuri näin on. Wathén on lopettanut juomisen 19-vuotiaana jo kymmenen vuotta sitten. Ylisellä taas alkoholiton elämä on tuoreempaa, vuodelta 2019. Molemmat kuvaavat aikaisempaa alkoholin käyttöään tavoilla, jotka eivät kuulosta ihan tavalliselta bilettämiseltä.

”Käytin alkoholia siihen, että säätelin tunteitani. Olin silloin lukiossa ja mulla oli hirveä stressi, ja joka viikko odotin vaan, että pääsen nollaamaan”, Wathén kertoo.

Ylinen taas kuvaa sitä, kuinka hän oli aina juonut paljon, eikä ollut sitä juuri kyseenalaistanut, mutta viimeisempinä vuosina alkoi selvästi huonompi kierre: ”Tunnistan tosi hyvin tuon, mitä Laura sanoi siitä, että juo tunteiden säätelyyn. Mulla oli selkeästi burnout ja masennus, mutta sen sijaan, että olisin hoitanut niitä, yritin hukuttaa ne juomalla. Mä en juonut sillä tavalla, että olisi mennyt työ ja parisuhde, mutta join niin paljon, että siitä ei olisi seurannut mitään hyvää. Onneksi tajusin sen siinä vaiheessa, kun se oli vielä mun päätettävissä. Koska musta tuntuu, että vähän siitä eteenpäin se ei enää olisi ollut.”

Usein mielikuvaan alkoholiongelmasta liittyy ajatus siitä, että ollaan jo pohjalla. Työt ja perhe kärsivät merkittävästi. Siksi Wathén ja Ylinen kokevat joskus, ettei heitä oteta aivan toisissaan.

”Somen kautta tulee kommenttia että ’meeppä takas juomaan ja tuu sitten puhumaan.’ Että et ole juonut tarpeeksi”, Ylinen kertoo. ”Se on tosi hassua, että joidenkin mielestä sä et voisi puhua tästä ennen kuin olet ojan pohjalla tai katkolla. Mä olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että pystyin lopettamaan ennen sitä”, Wathén toteaa.

Siitä ei ole epäilystäkään, etteivätkö sekä Wathén että Ylinen ole joutuneet tekemään kovaa työtä muuttaakseen elämäänsä. Ulkopuolelta ei ole välttämättä aina helppo nähdä, mitä kaikkea se on vaatinut. Kyse ei ole vain tekemisestä vaan identiteetistä. Molemmat kertovat, kuinka alkoholi haukkasi merkittävän osan viikosta.

”Kun sä lähdet illalla juomaan, niin se on siinä. Humalaa ei voi lopettaa näin sormia napauttamalla. Siinä menee koko ilta ja sitten vielä seuraava päivä”, Ylinen kuvaa. Siksikin juomisen lopettamiseen on molemmilla liittynyt merkittävä oman elämän uudelleen rakentaminen.

”Koska juominen oli niin iso osa mun identiteettiä, mulle tuli siitä identiteettikriisi. En oikein tiennyt, että kukahan mä olen, jos en juo” Ylinen kertoo. Hän kuvaa, kuinka hän jopa vähän hassulta tuntuvalla tavalla kokeili monenlaisia uusia harrastuksia ja etsi sitä, mistä hän oikeasti pitää. Hän palasi jopa lapsuuden muistoihin ja mietti, mitä tykkäsi tehdä ennen kuin alkoholista tuli se kaikkein kivoin juttu.

Wathén taas tiivistää oleellisimman muutoksen näin: ”Mä haluan, että mun elämä on muutenkin kivaa. Haluan, että mun elämä on onnellista ja hyvää niin, että mun ei tarvitse paeta sitä mihinkään. Haluan olla itseni kanssa niin hyvässä paikassa, että en tarvitse rohkaisua alkoholista.” Molemmat kuvaavat, kuinka kaiken työn ja vaikeiden prosessien seurauksena he ovat nyt enemmän sellaisia ihmisiä kuin haluavat olla. Ei tietenkään niin, että kaikki ongelmat olisivat ratkenneet kuin taikaiskusta, mutta kapasiteettia on vapautunut monien asioiden käsittelyyn ja työstämiseen.

Nyt molemmat ovat siinä kohdassa, jossa heistä voi kirjoittaa niitä perinteisiä lehtijuttuja. Vaikeudet on selätetty, ja Darravapaa tuo jo elannon. Voittajatarina? Yliselle ja Wathénille keskeistä tuntuu olevan se, että he voivat nyt tarjota muille ihmisille sitä apua, jota he olisivat itse kaivanneet.

”Silloin, kun mä lopetin juomisen, mä olin yksin. Ei kymmenen vuotta sitten puhuttu näistä asioista”, Wathén sanoo. Darravapaan someryhmissä ihmiset eivät ole yksin. ”Meillä on chatit Telegramissa. Niissä on satoja ihmisiä. Porukka on saanut sieltä uusia ystäviä ja käy piknikeillä Turussa, Tampereella, Kuopiossa… Me voidaan käyttää tätä tilaa siihen, että saatetaan ihmisiä yhteen”, Ylinen kertoo. Paljon helpompaa on tehdä muutoksia silloin, kun siinä on muut ihmiset ympärillä.

Entä se muutostarinaan kuuluva ohjelista? Wathén ja Ylinen ovat tehneet selväksi, että taikaratkaisua elämänmuutokseen ei ole. Joitakin viisaita neuvoja heillä on kuitenkin antaa:

1. Aseta lyhyen aikavälin tavoitteita. Koko oma identiteetti ei muutu kerralla. Voi päättää, että tänä viikonloppuna pysyn päätöksessä.
2. Innostu uudesta. Ympäröi itsesi asioilla, jotka liittyvät uuteen elämäntapaan.
   
3. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat sinua päätöksessäsi.
   
4. Täytä tyhjä tila. Vanhojen tapojen tilalle oli tärkeä löytää jotain uutta: uusia harrastuksia ja asioita, jotka tuovat iloa.
   
5. Identiteetti ei lopulta ole muuta kuin rutiineja, joita toistaa päivittäin.
   

Teksti: Katri Malmi
Kuvat: Salla Merikukka / Merikukkanen Photography

Juttu julkaistaan Kallion seurakunnan syysjulkaisussa, joka ilmestyy printtiversiona pian. Voit lukea sen myös tästä: Kallion seurakunnan syyslehti 2022.

Lue lisää: www.darravapaa.fi