Tyhjä syli • En tom famn: Uusi muistelupaikka otetaan käyttöön - Sandudd får ny minnesplats
På svenska nedan
Tyhjä syli -muistelupaikka siunataan ja otetaan käyttöön Hietaniemen hautausmaalla tiistaina 23.9. klo 13, kuolleiden lasten muistopäivänä.
Keskenmeno ja tahaton lapsettomuus koskettavat monia meistä. Varhaiset keskenmenot jäävät usein huomaamatta. Tahaton lapsettomuus koskettaa puolestaan noin joka viidettä hedelmällisessä iässä olevaa suomalaista.
– Vaikka keskenmenot ja lapsettomuus ovat tilastollisesti yleisiä, yksittäiselle ihmiselle tai perheelle menetys voi silti olla suuri. Pieni voi olla jo pitkään odotettu ja kovasti toivottu. Ajatuksissa ja tulevaisuudensuunnitelmissa hän on jo osa perhettä, sanoo sairaalapappi Jessica Högnabba-Akin.
Keskenmeno ja lapsettomuus voivat herättää monenlaisia tunteita – surua, pettymystä, kateutta, vihaa, häpeää ja epäonnistumisen kokemuksia.
– On tärkeää antaa tilaa näille tunteille. Ja on tärkeää muistuttaa, että tämä on aihe, josta saa puhua.
Muistelupaikka on tarkoitettu kaikille, jotka kokevat, että heidän sylinsä on tyhjä. Kyse voi olla keskenmenosta, kuolleena tai elävänä syntyneen lapsen menetyksestä, tahattomasta lapsettomuudesta tai toteutumattomasta lapsilukutoiveesta. Syli voi myös olla tyhjä, jos menettää yhteyden elävään lapseen.
Lohdutusta ja toivoa
Tyhjä syli -muistelupaikka sijaitsee Hietaniemen hautausmaan korttelissa 20, ja sen on suunnitellut arkkitehti Harri Pakarinen. Muistelupaikkaan kuuluu kivi, penkkejä ja istutuksia.
– Muistokiven muoto antaa katsojalle useita tulkintamahdollisuuksia. Joku näkee siinä kehdon, toinen munan. Kolmannelle se tuo mieleen kaislakorin, jossa Mooses laskettiin virtaan. Toivon, että muistomerkki tuo esiin sekä lohtua että toivoa, sanoo Harri Pakarinen.
Muistelupaikan rakentamisessa on pyritty vastuulliseen resurssien ja materiaalien käyttöön. Rakentamisessa on hyödynnetty hautausmaan olemassa olevia materiaaleja kuten uusiokäyttöön sopivaa kivimateriaalia.
Muistelupaikka kantaa nimeä Tyhjä syli ja se on kaikkia varten, jotka kokevat syliinsä jääneen tyhjäksi. Muistomerkillä voi pysähtyä, sytyttää kynttilän tai laskea kukkia. Se tarjoaa konkreettisen, kauniin ja arvokkaan tavan käsitellä koettua menetystä. Toiveena on, että helsinkiläiset, joita lapsettomuus, keskenmeno, kohtukuolema tai muu vastaava kokemus koskettaa, löytäisivät uuden tavan käsitellä suruaan.
Välkommen till den nya minnesplatsen En tom famn, som tas i bruk och välsignas på Sandudds begravningsplats tisdagen den 23.9, på minnesdagen för avlidna barn.
– Även om missfall och ofrivillig barnlöshet är statistiskt vanliga, kan sorgen de orsakar ändå vara djup. Det kan bara ha gått några veckor av graviditeten, men den lilla kan ha varit mycket efterlängtad. I tankarna kan hen redan ha varit en del av familjen, säger sjukhuspräst Jessica Högnabba-Akin.
Missfall och barnlöshet väcka många olika känslor – sorg, besvikelse, avund, ilska, skam och känslor av misslyckande.
– Det är viktigt att ge plats åt de känslor som missfall och barnlöshet för med sig, och att minnas att det är okej att tala om det.
Minnesplatsen En tom famn finns till för alla som upplever att famnen känns tom. Kanske har du varit med om ett missfall eller förlorat ett barn som fötts levande eller död. Också ofrivillig barnlöshet eller sekundär barnlöshet är en sorg, liksom även tillfällen då man av någon orsak förlorar kontakten till ett levande barn.
Tröst och hopp
Minnesplatsen En tom famn ligger i kvarter 20 på Sandudd och är planerad av arkitekt Harri Pakarinen. Minnesplatsen består av en sten samt bänkar och planteringar.
– Utformningen av minnesstenen ger betraktaren flera tolkningsmöjligheter. Någon ser en vagga, en annan ett ägg. En tredje kommer att tänka på vasskorgen som Moses flöt i genom vassen. Jag hoppas att minnesmärket förmedlar såväl tröst som hopp, säger Harri Pakarinen.
Vid byggandet av minnesplatsen har man strävat efter ansvarsfull användning av resurser och därför har lämpligt stenmaterial som redan funnits på från begravningsplatsen återanvänts.
Vid ett minnesmärke kan man stanna upp, tända ett ljus eller lägga ner en blomma. Det är ett konkret, vackert och värdigt sätt att bearbeta det man varit med om.
