Erityisrippileirillä opetellaan itsenäistymistä, jutellaan mieltä askarruttavista asioista ja käydään vesisotaa.

– Jumala tietää jokaisen nimen, kertoo Oulunkylän pappi Tapio Leinonen.

– Mitä jos vaihtaa nimeä?, kuuluu kysymys.

– Jumala tietää senkin, Leinonen rauhoittelee.

Karjaan kirkossa on menossa kirkkohetki. Erityisrippikouluun on kokoontunut kymmenkunta nuorta ohjaajineen – tai työpareineen, kuten leirin aikuisia kutsutaan. Kirkkohetkessä on aiheena kaste ja pehmoeläin saa nimekseen Tessa-pupu.

Erityisrippileirit on tarkoitettu nuorille, jotka tarvitsevat työparin apua tai haluavat käydä rippikoulun pienessä ryhmässä. Leirillä on hyvä harjoitella itsenäistymistä: siellä yövytään, odotetaan omaa vuoroa ja kestetään koti-ikävää. Leirimuotoisen riparin lisäksi tarjolla on myös yksilöityjä ripareita ja päivärippikouluja.

Vammaistyön pappi Heli Ojalehto rohkaisee nuoria itsenäistymään.

– Rippikoulu tarjoaa elämyksiä ja kaverisuhteita – ihastuksiakin syntyy. Täällä opetellaan yhdessä elämistä, rauhoittumista ja Jumalan lähellä olemista.

Leirin toisen papin, Tapio Leinosen, mielestä on tärkeää, ettei nuoria laiteta tiettyyn muottiin. Ripari on kaikille tärkeä.

– Leiri on kokemus jo itsessään. Jokainen nuori tarvitsee lähelleen turvallisia aikuisia ja kavereita, joiden kanssa pelata. Hyvä olo, Jumalan rakkaus ja turva puhuttelevat kaikkia.

Leinosen mukaan erityistä tukea tarvitsevista nuorista löytyy herkkyyttä ja innostusta. Huolet ovat usein samanlaisia kuin kenellä tahansa teini-ikäisellä.

– Riparilla voi kysyä mieltä vaivaavia asioita, joista ei ehkä ole puhuttu kotona tai koulussa.

Mieltä saattaa askarruttaa myös oma erilaisuus.

– Puhumme siitä, että Jumala ei tee ihmistä luodessaan virheitä. Jokaisella on omat haasteensa, mutta olemme kaikki hyviä sellaisina kuin olemme, Leinonen pohtii.

Erityisrippikoulussa ohjelma on toiminnallista. Kun käsitellään pääsiäistä tai joulua, syödään suklaamunia ja pipareita. Kun aiheena oli Kristuksen ylösnousemus, puhallettiin ilmapalloja.

– Täällä ollaan näiden nuorten maailmassa. Kun kävimme läpi ensimmäistä käskyä, leiriläiset selittivät sen, että ei pidä turvata Cheekkiin, vaan Jumalaan, Ojalehto kertoo.

Maija on saanut riparilta uusia kavereita. Hauskaa oli, kun etsittiin kadonnutta lammasta. Silloin sai mennä piiloon. Näkövammaiselle Laurille ripari on opettanut, että asioista kannattaa ajatella hyvin.

– Jotkut asiat ovat hankalia, mutta niistä pitää vain päästä yli. Kun väritimme koalanaamiota, minulla oli hankalaa, koska en näe.

Lauri tunnustelee ranteessaan olevaa rukoushelmeä.

– Tämä isoin on Jumalan helmi, sen tunnistaa tuosta röpelöstä.

Teksti ja kuva: Meri Holopainen

Kuvateksti: Pastori Tapio Leinonen, työpari Ella Luoma ja riparilainen Roni Simonen viettävät kastejuhlaa erityisriparin kirkkohetkessä.