Vaaran merkit – voittava valo

Mikä on päivän värisi, kysyi puheenjohtaja työkokoukseen osallistuneilta. Lähes kaikki vastasivat sellaisen värin, joka löytyi heidän vaatteistaan. Poikkesin valtavirrasta mustassa papinpuvussani toteamalla: keltainen.

Keltaisen valitseminen ei ollut sattumaa. Sinä aamuna olin tuonut töihin keltamustan naamiaisasun lapsityöntekijöillemme lainaksi. (Perhetyön kevätkekkereissä voit ehkä bongata Maija Mehiläisen.) Pörriäisten maailmassa hilpeä väriyhdistelmä toimii varoituksena muille: "olen vaarallinen, älä koske minuun tai satutat itsesi".

Värien erottuminen ympäristöstä riippuu läsnä olevasta valon määrästä.

Myös ihmiset pukeutuvat huomioväreihin suojautuakseen vaaralta rakennustyömailla, lenkkipoluilla liikenteessä. Katsoessani toimistomme ikkunasta näin kuinka joukko turvaliiveihin puettuja päiväkotilapsia kulki kadulla ohjaajiensa kanssa. Kauniissa jonossa tepastelleet lapset hohtivat kuin liikennemerkit, oikeat tienviitoittajat.

Julkisessa keskustelussa tulevaisuuden näköalat kuvataan helposti ikäviksi.

Aina vaaran tai toivon merkeissä ei ole värikoodeja mukana. Tietoisuuteemme vyöryy henkilökohtaisia ja yhteisesti jaettavia huolia läheltä ja kaukaa. Julkisessa keskustelussa tulevaisuuden näköalat kuvataan helposti ikäviksi, vaikka faktojen maailmassa tilanne olisi toisin. Tietoisuus ei aina lisää tuskaa vaan voi myös antaa aidon mahdollisuuden valintojen tekemiseen.

Jeesuksen kärsimysviikolla tehtiin tulevaisuuteemme vaikuttavia valintoja. Vallanhimoisten viisaus ja tarkoitusperät paljastuivat raadollisiksi. Vaaran merkit sivuutettiin ja valhe peittosi viattomuuden. Häpäisty Jeesus uhrasi henkensä ristinpuulla. Hän koki turvattomuuden, yksinäisyyden, kivun ja kuoleman kauhun, peloista pahimmat. Pimeys peitti maan. Valo sumentui.

Armon ilosanoma syntyi toivottomuuden keskelle.

Äärimmäisen pahuuden keskellä kyvykkäimmänkin voimat loppuivat. Käsittämättömällä tavalla synkkyys kuitenkin väistyi. Jumala toimi parhaaksemme – Jeesus kukisti kuoleman vallan. Armon ilosanoma syntyi toivottomuuden keskelle. Ylösnoussut kutsuu perheväkeään uuteen hehkuun, totuuden ja valkeuden tien kulkijoiksi koko maailmaan.

Värit ovat valon heijastumia erilaisilta pinnoilta. Värien erottuminen ympäristöstä riippuu läsnä olevasta valon määrästä. Pimeän talven aikana kaipasin hehkuvia värejä ympärilleni. Kevään pidentyneet päivät ovat tuoneet helpotusta valon kaipuuseen. Luonto todistaa, toivoa on. Ja niin myös lähellä olevat ihmiset, jotka heijastavat sisäistä valoaan – Kristusta – toinen toisilleen. Kyllä tästä selvitään.

Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä, niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä.

Virpi Koskinen
Kirkkoherra, rovasti