Kuolemasta elämään

Me kaikki kuolemme kerran. Useimmat meistä ovat jo olleet saattamassa jotakin läheistä ihmistä hautaan - perheenjäsentä tai ystävää. Pääsiäisen sanoma liittyy läheisesti hautajaisiin. Kristitylle kuolema ei ole loppu, vaan uuden elämän alku.

Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ikuisuutta varten. Ihmisen piti olla Jumalalle puhekumppani, seuralainen. Ihminen kuitenkin lankesi syntiin ja käänsi selkänsä Jumalalle, lähti omille teilleen ja lakkasi olemasta puhekumppani. Niinpä ihmisen elämään tuli kärsimys ja kuolema, jotka ovat seurausta yhteyden menettämisestä Jumalaan, elämän lähteeseen.

Samalla myös ihmisten keskinäiset suhteet tärveltyivät. Jokainen alkoi ajaa omaa etuaan toisten kustannuksella. Ennen pitkää ei enää edes ymmärretty toisiaan ja alettiin pitää toisia uhkana ja vihollisina. Tämä on tuhon tie.

Koska Jumala tahtoo ihmisille hyvää, hän puuttui asiaan ja antoi meille mahdollisuuden kääntyä pois tuhon tieltä takaisin tielle, joka vie elämään Jumalan ja toisten ihmisten yhteydessä. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Johanneksen evankeliumi 3:16).

Tämä on pääsiäisen keskeinen sanoma: Jeesus on tullut maailmaan pelastaakseen meidät elämään uutta elämää Jumalan valtakunnassa. Sinne me voimme päästä Jeesuksen seurassa, koska hän on ottanut kantaakseen meidän syntimme ja kuolemamme. Hän on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Me saamme siksi palata Taivaan kotiin aivan kuin maailman turmion teille lähtenyt poika sai palata isänsä kotiin Jeesuksen tätä asiaa tarkoittavassa vertauksessa tuhlaajapojasta (Luukas 15).

Pääsiäinen on siksi ennen kaikkea valon ja ilon juhla. Kuoleman pimeyden keskelle loistaa valo. Kevät voittaa talven kylmyyden. Elämä voittaa kuoleman. Kristus nousi kuolleista! Siksi meillä ja koko maailmalla on toivo. Siunattua pääsiäistä sinulle!

Tommi Vanhanen, johtava kappalainen