Mitä Jeesus tekisi?

Joskus kymmenisen vuotta sitten oli nuorten kristittyjen piirissä muodikasta kysyä asiasta kuin asiasta: ”mitä Jeesus tekisi?”. Sen kai ajateltiin laittavan asiat kristityn näkökulmasta oikeaan mittasuhteeseen ja oikeaan suuntaan, sillä Jeesuksen esimerkkiähän me monessa seuraamme. Kaikesta emme tiedä tai osaa edes arvella mitä Jeesus tekisi, koska kaikkea samaa ei maailmassa ollut vielä hänen aikanaan. Mutta paasto oli. Siinä siis voisi seurata Jeesuksen esimerkkiä. Innostun, tässäkö suunnan näyttäjä minulle, toivottomalle ja jatkuvasti epäonnistuvalle paastoajalle? Kaivan Raamatun esiin ja etsin evankeliumeista ne kohdat joissa Jeesus paastoaa.

Hiljaiseksi vetää. Totean, etteivät paastoon liittyneet haasteet varsinaisesti tästä helpota. Tuo sinnikäs mies kesti kaikki ne kiusaukset, joilla häntä nälässä, janossa ja varmasti heikossa olossa houkuteltiin lankeamaan. Ja paastosi neljäkymmentä päivää. Neljäkymmentä! Tarkistan kalenterista kauanko meillä paastoaika kestää. Saman verran, nelisenkymmentä päivää.

Mahtoi Jeesuksella olla nälkä ja jano tuon paaston jälkeen. Mitenköhän edes selvisi siitä. Minä, toivoton pätkäpaastoaja, en selviä.

On kuitenkin toinenkin näkökulma Jeesuksen paastoon, sen oivaltaminen helpottaa minua. Jeesuksen paastoa ei tule katsoa vain niiden raamatunkohtien kautta, missä siitä puhutaan. Sillä Jeesuksen elämä ei keskittynyt paastoon, se oli paljon muutakin. Oikeastaan enemmän kaikkea muuta. Se oli ihmisiä, arkea, kohtaamisia, rakkautta. Matkoja, kaupunkeja, ruokaa ja juomaa. Opetuslasten seuraa, suurten kysymysten pohdintaa. Elämistä. Elämistä niin elävästi, että joku takakireä taisi häntä syömäriksi ja juomariksikin haukkua. Ehkä liika ilo elämästä kiristi hermoa. Ja juuri siellä, kaiken sen elämän keskellä, Jeesus myös paastosi.

Paasto oli Jeesukselle työkalu, jolla hän irtautui elämän hälinästä. Väline, jonka avulla hän pystyi lähestymään Jumalaa, hiljentyä kuulemaan.

Sitä jään miettimään, sitäkö se paasto voisi jollain omalla tavalla toteutettuna olla minullekin: irrottautumista elämän hälinästä, mahdollisuutta olla lähempänä Jumalaa, mahdollisuutta kuulla, mitä hän minulle sanoo.

Lähden kävelylle keskuspuistoon. Otan kaveriksi Jumalan, jos sillä on aikaa. Ja onhan sillä, se tulee mielellään.

JONNA | Ruuhkavuosien kuormittama, kahden nuoren ja villakoiran äiti, sekä pastorin vaimo, kirjoittaa paastosta, sen vaikeudesta ja uuden oivalluksesta.

Otan kaveriksi Jumalan, jos sillä on aikaa. Ja onhan sillä, se tulee mielellään.

Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa –sarja

Paastolla on kristikunnassa pitkät perinteet. Se voi olla juhlaan valmistautuessa luopumista jostakin. Yksinkertaista elämää. Arvojen asettamista kohdalleen. Luomakunnasta ja toisista huolehtimista.

Paasto voi olla myös vaikea pala. Mistä aloittaa? Miten paastota? Mitä se paasto edes on?

Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa -sarja pohtii paastoa sekä pilke silmäkulmassa, että vakavammin ajatuksin. Se on matka epäonnistumisista onnistumisiin, oman paastotien löytämiseen.

Voit myös katsoa pilke silmäkulmassa tehtyä Paastonajan kohtauksia kahvihuoneessa videosarjaa.

Videot löydät seurakunnan YouTube kanavalta.

Linkki videoon.

Tämä videosarja on tehty pilke silmäkulmassa, mutta sillä on syvempikin tavoite: tuoda paasto arkisella ja todellisuutta toistavalla hapuilevalla tavalla läsnä olevaksi, jotta se voisi johdattaa pohtimaan paastoa ja viemään yhä syvemmälle sen ääreen.

Tässä sarjan viidennessä videossa päästään lähemmäs kahvia kuin Jumalaa.