Tuula Kosonen, Vuosaaren seurakunnan nimikkolähetti Pohjois-Thaimaasta on vierailee Vuosaaressa syyskuun aikana. Tuula on yhdessä puolisonsa Kimmon kanssa ollut seurakunnan nimikkolähetti aina vuoden 1997 joulukuusta saakka. – Seuraavana vuonna, 1998, lähdimme Kimmo kanssa Thaimaahan. Siitä tuli viime vuoden lopussa 25 vuotta, Tuula kertoo.

– Alussa olimme Bangkokissa yhden työkauden ajan, mutta sen jälkeen muutimme Pohjois-Thaimaahan, Chiang Mai nimiseen kaupunkiin. Siitä saakka olemme asuneet siellä. Kaupungissa asuu noin miljoona ihmistä, mutta sitä on vaikea mieltää miljoonakaupungiksi, sillä se ei ole miljoonakaupungin oloinen.

Työ ulkomailla ja ammatilliset tiet siellä, eivät olleet kristallinkirkkaita maailmalle lähdettäessä. – Meille Kimmon kanssa oli kyllä vahvistunut ajatus siitä, että jossain päin Aasiaa olisi työmme kohde. Sitten kun löysimme SIL International järjestön innostui Kimmo heidän tekemästään lukutaitotyöstä, ja Thaimaahan lähdimme hänen työnsä kautta. Itse en silloin vielä tiennyt, mikä oma työni tulisi olemaan, mutta Jumala varmasti tiesi. En aina tiedä kutsunko tätä Jumalan läsnäoloa huolenpidoksi vai johdatukseksi, kun askel kerrallaan on kuljettu oikeaan suuntaan. Lähtiessäni Thaimaahan olin jo käynyt kaikki raamatunkäännöstyöhön liittyvät koulutukset ja kielitieteen kurssit, mutta en vielä tiennyt mikä lopullinen tehtäväni tulisi olemaan. Se avautui askel kerrallaan, ja sitten vain yhtäkkiä huomasin, että olen tässä raamatunkäännösprojektissa tämän yhden kielen kanssa.

Aken kieli tuntui heti omalta

Aken kielen puhujia on noin 15.000. He asuvat maantieteellisesti suunnilleen Suomen kokoisella alueella neljän maan kamaralla: Thaimassa, Myanmarissa, Kiinassa ja Laosissa.

– Toive raamatunkäännöstyöhön ja kirjoitetun kielen luomiseen nousi aken kieltä puhuvilta itseltään. Jostain syystä kieli tuntui minusta heti omalta, mutta työnantaja oli aluksi epäileväinen, olisi kieli kuitenkaan sopiva. Alkutilanteeseen liittyi monia asioita, jotka saivat epäilemään, tulisiko prosessista mitään. Lopulta kuitenkin palaset loksahtivat kohdilleen, ja pelot ja epävarmuudet osoittautuivat turhiksi, ja työ sai alkaa.

Alkuvaihe oli haastavin: oli opeteltava uusi kieli, jolla ei ollut vielä kirjoitettua muotoa. Ennen työn alkua olin onneksi saanut koulutuksen siihen, miten opiskellaan kieli, jota ei ole kirjoitettu.

Jotta kielelle voisi kääntää jotakin, oli kieltä ensin tutkittava tarpeeksi. Sen lisäksi että kieli oli opeteltava, tuli tehdä kielioppi- ja äännetutkimus ja luoda ortografia, eli kirjoitusjärjestelmä. Aken oma kielitiimi oli onneksi tehnyt jo hyvän ja ison pohjatyön, ja heillä oli ehdotus, miten kieltä voisi kirjoittaa. Pohjana kielitiimi oli käyttänyt naapurikielten tutkimusta.

– Kohdalleni osui onni, sillä löysin kielenopettajan, joka osasi sekä thain kieltä että akea. Kun itse puhuin siinä vaiheessa jo thain kielen, oli iso apu, että thain kielen kautta pystyin opiskella akea.

Thain kielestä sanotaan, että se on vaikea oppia, mutta minusta se ei ollut koskaan kovin vaikeaa. Se on toki erilainen kieli, mutta ei vaikea. Sen sijaan aken kieli oli vaikea. Sen sanajärjestys, ajattelutapa ja lauserakenteet ovat monimutkaisia, pitkiä ja erilaisia kuin suomenkielessä. Kielen oppiminen vaati aivojen virittämistä uudelle tavalle, ja minulla kesti kauan, ennen kuin opin missä järjestyksessä sanat sanotaan. Ennen kuin sanoi lauseesta sanaakaan, piti jo aloittaessa tietää, miten lause loppuu, jotta kaikki tuli sanottua oikeassa järjestyksessä. Nyt puhe alkaa kyllä tulla jo sujuvammin, ei tarvitse niin paljon miettiä.

Haasteita ja aikaansaannoksia

Yhdessä on saatu paljon aikaan. Vuonna 2002 Tuula Kosonen tapasi kieliryhmän ensimmäistä kertaa, seuraavana vuonna 2003 hän aloitti aken kielen opiskelun ja 2005 alkoi käännöstyö. Uusi testamentti aken kielellä valmistui 2015. Uusi testamentti aken kielellä löytyy nyt painettuna kirjana, mobiiiliversioina sekä puhuttuna äänikirjana, jota voi kuunnella pienillä äänilaitteilla.

– Nyt käännämme Vanhaa testamenttia. Ennen kuin se valmistuu kokonaan, menee siihen varmasti aikaa. Valmiina ovat nyt ensimmäinen ja toinen Mooseksen kirja, Joosuan kirja ja Psalmit. Parhaillaan käännämme Jesajan kirjaa. Käännöstyössä on tärkeää, että sitä voi tehdä rauhassa ja tarkastaa käännöstyön moneen kertaan.

Haasteitakin käännöstyön matkalle tulee. – Kaikissa kielissä ei tunneta kaikkia sanoja, esimerkiksi aken kielestä puuttuu sellainen sana kuin väri, Tuula kertoo. Kielessä on kyllä sanoja eri väreille, kuten punainen tai sininen, mutta aken kielellä ei voi kysyä ”mikä on lempivärisi”, sillä väriä yleiskäsitteenä tarkoittavaa sana ei ole.

Raamatunkäännöstyössä väri ei ole merkittävä sana, mutta käännöstyön kannalta puuttui kuitenkin yksi tärkeä sana: verbi uskoa. – Uskominen on keskeinen sana, ja jouduimme miettimään, miten käännämme tämän. Oli palattava Raamatun alkukieleen, ja katsottava mitä merkityksiä tuolla uskomista tarkoittavalla kreikan sanalla πιστεω oli. Uskomisen lisäksi sillä oli toinenkin merkitys: luottaa. Otimme sitten käyttöön aken kielestä löytyvän luottaa sanan. Minusta tällä luottaa sanalla on ehkä vieläkin painavampi merkitys kuin uskomisella, sillä luottaessa johonkuhun syntyy häneen henkilökohtainen suhde. Ihminen ei siis vain siis usko Jumalaan, vaan luottaa häneen. Sanaa testattiin myös aken kielen puhujilla, miten ihmiset suhtautuvat siihen. He ottivat sen välittömästi omakseen, ja sanoivat, että tätäkö tämä on tarkoittanutkin! Sana lähti välittömästi käyttöön. Jos minulta kysytään, onko käännöstyön yhteydessä joku sana tullut erityisen rakkaaksi, niin voisin sanoa, että tämä luottaminen.

Agricolan ja Gutenbergin jäljissä

Tuulassa voisi sanoa asuvan pieni pala aken kielen Mikael Agricolaa. – Kuulen sitä aika usein, Tuula nauraa, ehkä se voi olla niin.

Kirjakielen luominen on merkityksellinen asia. Tarve sen luomiseen ja Raamatun kääntämiseen nousi heistä itsestään: aken kielen puhujat ottivat yhteyttä ja toivoivat omalle kielelle käännettyä ja kirjoitettua Raamattua. Seurakunta heillä jo oli, mutta oma raamatunkäännös puuttui.

Gutenbergin työpajassa vuonna 1455 painettua Raamattua pidetään usein maailman ensimmäisenä painettuna kirjana. Näiden vuosisatojen aikana moni asia on muuttunut, mutta jotakin samaa maailmassa yhä on: kun kieli saa kirjoitetun muodon, on sen ensimmäinen kirja aapinen tai Raamatun osa. Kumpi ehtii ensin, se vaihtelee.

Antoisia vuosia ja Jumalan johdatusta

Vuodet Thaimaassa ovat antaneet mielekkään tehtävän ja työn ja kansainvälistä kokemusta. – Olen kokenut olevani sellaisella paikalla, mihin Jumala on johdattanut. Sen tunteen olen saanut.

Mutta mistä tietää, että Jumala on johdattanut oikealle paikalle? Se riippuu varmaan ihmisestä, Tuula miettii. Itselläni se on ollut jonkinlainen sisäinen varmuus. Kun nuorena aloin pohtia lähetystyötä ja sitä mikä voisi olla Jumalan johdatus elämässäni, niin varmuus sisälläni kasvoi, kun rukoilin ja kyselin sitä Jumalalta. Pyysin johdatusta. Siitä kasvaa sisäinen varmuus, että tähän suuntaan. Ja kun lähtee siihen suuntaan, niin ovet alkavat aukeamaan.

Jos minulta kysytään mitä nämä vuodet ulkomailla ovat meille antaneet, tai mistä niiden vuoksi olemme luopuneet, en tarkalleen ottaen tiedä, mitä vastaisin. Tämä johtuu siitä, että en tiedä millainen se toinen elämä olisi ollut, jos olisimme jääneet Suomeen. En osaa kuvitella sitä. En siis tiedä, mistä olen joutunut luopumaan. Joskus toki vuosien varrella olen toivonut, että elämäntapahtumien yhteydessä olisin voinut olla lähempänä täällä olevia rakkaita.

Omallekin kohdalle kannattaa kysyä Jumalan johdatusta. Hänen johdatuksensa osuu kyllä kohdalle lahjojesi kanssa, joskus Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse. Ei tarvitse ajatella, että Jumalan johdatus on jotain sellaista, mitä ei itse missään tapauksessa haluaisi. Kyllä se johdatus hyvin sopii omaan persoonallisuuteen ja omiin lahjoihin, Jumala ottaa ne käyttöön.

Tuula Kosonen vierailee Vuosaaressa syksyllä 2023

Nimikkolähetit Tuula ja Kimmo Kosonen Pohjois-Thaimaasta ovat Suomessa, ja syyskuussa Tuula vierailee Vuosaaressa. Olet mitä lämpimimmin tervetullut kohtaamaan ja kuulemaan kaukaisia kuulumisia!

Pohjois-Thaimaassa Tuula kääntää Raamattua Suomen Lähetysseuran lähettinä ja Kimmo johtaa Yhtyneiden Raamattuseurojen globaalia lukutaitotyötä Suomen Pipliaseuran työntekijänä.

Tervetuloa kuulolle ja kohtaamaan!

Keskiviikkona 20.9.

Katukappeli klo 18, Medialähetyspiiri Näppärät, mukana Tuula Kosonen

Torstaina 21.9.

Vuosaaren kirkko klo 11, yhteinen lounas, mukana Tuula Kosonen

Vuosaaren kirkko klo 12, viikkomessu, mukana Tuula Kosonen

Vuosaaren kirkko klo 18, avoin keskustelu- ja raamattupiiri, mukana Tuula Kosonen

Perjantaina 22.9.

Katukappeli klo 17, Majakka-ilta, mukana Tuula Kosonen

‍

Miltä aken kieli kuulostaa?

Kuuntele Tuulan lukemana kertomus kadonneesta lampaasta. Videon kertomus on tekstitetty sivuittain tähän alle.

Eräällä miehellä oli sata lammasta.

Eräänä päivänä yksi hänen lampaistaan katosi. Hän jätti muut lampaat odottamaan ja lähti etsimään kadonnutta.

Hän etsi lammasta kylän raitilta, mutta ei löytänyt.

Hän etsi lammasta riisipellolta, mutta ei löytänyt.

Hän etsi lammasta joen rannalta, mutta ei löytänyt.

Sitten hän meni metsään, ja löysikin lampaan sieltä puun alta.

Hän nosti lampaan harteilleen, ja kantoi takaisin kotiin.

Hän kutsui kaikki ystävänsä iloitsemaan, kun kadonnut lammas oli löytynyt.

Jeesus on samanlainen: jos joku hänen lampaistaan, niistä jotka häneen uskovat, katoaa, hän etsii niin kauan kunnes löytää, ja tuo takaisin kotiin.