Saarna Jussi Mäkelä, valvomisensunnuntai 17.11.2024.

Evankeliumiteksti Matteus 24:36–44 (3. vuosikerta)

Valvokaa!

‍Valvomisen sunnuntain aihe on saarnaajalle vaikea, koska hänen tehtävänsä on Jeesuksen tavoin varoittaa kuulijoitaan. Kuitenkaan saarnaaja ei voi niin tehdessään olla tuntematta itseään tekopyhäksi, koska hän tajuaa, ettei itsekään ole elänyt valvoen.

Kun arvioin omaa elämääni, en ole ollut ollenkaan niin valveilla kuin minun pitäisi. En ole käyttänyt sitä aikaa mikä minulle on annettu oikein, enkä ole aina elänyt Jumalan tahdon mukaisesti. Vaikka osa teistä on varmasti valvonut minua paremmin, niin tuskin olen täällä ainoa, jonka tulisi tehdä parannusta hengellisen valvomisensa suhteen. Eli pitäisikö minun vaieta koko asiasta, koska en itsekään ole hyvä esimerkki valvomisesta? Ei – koska papin tehtävä on julistaa meille sitä, mitä Jeesus on meille opettanut.

Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo, että Hänen paluunsa tulee yllättämään kaikki. Me kristityt osaamme kyllä odottaa Jeesuksen paluuta, mutta se milloin Jeesus tulee, yllättää meidätkin. Vaikka moni on sitä maailman historian aikana yrittänyt ennustaa, ei se ole meidän tehtävämme. Jeesus yllättää tullessaan meidätkin.

Päivän 2. lukukappale (1. Tess. 5:2-11) puhui samasta asiasta. Kyseiset kohdat eivät kuulu Raamatun suosituimpiin, sillä ne tuntuvat ahdistavilta. Varsinkin kun Jeesus kohdisti sanansa nimenomaan omille seuraajilleen sanoen: ”toinen otetaan, toinen jätetään” (Matt. 24:40–41). Tämä ei ole mieluisaa kuultavaa.

Mutta onneksi sekä Jeesus että Paavali kertovat myös avoimesti sen, miten me voimme välttyä kaikkea jumalattomuutta kohtaavalta tuholta, nimittäin valvomalla. Paavali sanoo:

Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava… (1. Tess. 5:6)

Koska siis sekä Jeesus että Paavali painottavat valvomisen tärkeyttä, on oleellista selvittää, mitä valvominen oikein tarkoittaa ja mitä ei. En väitä, että se mitä nyt puhun, olisi tyhjentävä esitys valvomisesta. Nämä asiat tuli tätä saarnaani valmistaessa mieleeni.

Hengellinen nukkuminen

‍Aloitetaan siitä, mitä valvominen ei ainakaan ole, eli hengellisestä uneliaisuudesta, nukkumisesta. Mielestäni selvin nukkumisen merkki on se, jos meitä kristittyjä ei kiinnosta se, mitä Raamattu opettaa. Emme jaksa oikein Raamattua lukea, ei kiinnosta tulla jumalanpalvelukseen kuulemaan Sanan opetusta eikä erityisemmin kiinnosta se, mitä Jeesus Raamatussa todella sanoo. Nimittäin meillä kaikilla kristityilläkin on kiusaus kuunnella vain meidän omien halujemme mukaista opetusta. Mutta tästä Jeesus varoittaa, hän sanoo:

Varokaa ettei kukaan johda teitä harhaan. (Matt. 24:4, Mark.13:5)

Kyllä me nyt vain haluamme sivuuttaa Raamatun ikävät kohdat. On niin paljon mukavampi kuulla ne kivat kohdat vaikkapa, kun Jeesus sanoo:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28)

Mutta ei Raamatun ihanat lupaukset poista sitä tosiasiaa, että Jeesus kehottaa meitä myös valvomaan. Itse asiassa juuri Jeesuksen luokse tuleminen sisältyy tuohon valvomiseen.

”Ei mitään uutta auringon alla.” (Saarn. 1:9)

Jo kauan ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, Israelin kansakaan ei halunnut kuunnella niitä oikeita Jumalan profeettoja, vaan kuunteli paljon mieluummin vääriä profeettoja, jotka ennustivat vain hyviä asioita: ”Kaikki on hyvin, ei teidän tule kääntyä mitenkään erityisemmin Jumalan puoleen, tehän olette Jumalan valittu kansa, te olette tehneet liiton Jumalan kanssa.” Vähän samalla tavalla me voisimme ajatella: ”no meidät kristitythän on kastettu, eihän meidän tarvitse uskoa, ja miksi minun tarvitsisi kääntyä Jumalan puoleen?”. Mutta ei Jeesus niin kuitenkaan opettanut.

Muistetaan, mitä Israelin kansa aikanaan teki oikeille Jumalan profeetoille, jotka kehottivat ihmisiä kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja valvomaan: heidät kaikki tapettiin. Ja niin tapettiin myös Jeesus, joka ei tehnyt mitään pahaa kenellekään, mutta jonka opetusta kaikki eivät sietäneet.

Samaa haluaa meidän syntinen luontomme: ”tappaa Jeesuksen” eli vaientaa Jeesuksen äänen. Se ei halua kuulla niitä varoituksen ja kehotuksen sanoja, mitä Jeesus meille Raamatussa sanoo. Koska me haluamme uskoa mieluummin hyvältä kuulostavaan valheeseen, kuin ikävältä kuulostavaan totuuteen. Mutta jos me esim. uskomme, ettei jokin Raamatussa synniksi sanottu asia ole syntiä, niin kyllä me Raamatun mukaan silloin petämme itseämme.

Miksi me teemme niin? Miksi me emme halua kuulla totuutta? Miksi me suljemme korvamme Jeesuksen varoituksilta ja ahdistavalta kuulostavilta asioilta? Koska me pyrimme välttämään ahdistavaksi kokemamme synnintunnon. Mutta juuri se synnintunto on Jumalan suurta armoa. Synnintuntomme on tarkoitus ajaa meidät tuhlaajapojan tavoin takaisin rakastavan Isän Jumalan luokse.

Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. (Joel 2:13)

Jokaisen meidän tulee palata Jumalan luokse – joka päivä! Emme me ole vielä täydellisiä. Ei riitä, että me vain uskomme Jeesukseen, mutta annamme maailman viedä meitä mukanaan. Meidän pitää kuulla, mitä Jeesus sanoo ja uskoa, että Hän puhuu totta. Jeesus sanoo:

Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! (Mark. 1:15)

Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! (Mark. 13:37)

Sielunvihollinen yrittää vakuuttaa ihmisille, että ”kaikki on hyvin sinun elämässäsi, ei sinun tarvitse palata Jumalan luo ja ihan turhaa on noita Jeesuksen sanoja kuunnella”. Se yrittää vahvistaa sitä meidän oman syntisen luontomme ajatusta, että kannattaa mieluummin kuunnella omaa itseä eikä sitä, mitä Jumala on meille sanonut. Siksi jokaisen kannattaa itse tarkistaa Raamatusta, mitä Jeesus ihan oikeasti opettaa, eikä uskoa sellaiseen, mitä Jumala ei ole luvannut.

Jos me olemme olleet hengellisesti uneliaita, mitä uskon, että jokainen meistä enemmän tai vähemmän on minunkin laillani ollut, niin onneksi ei ole vielä liian myöhästä alkaa valvomaan. Me saamme aina palata takaisin rakastavan Jumalan luokse. Apostoli Johannes sanoo nämä ihanat sanat:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)

Mitä valvominen on?

‍No mitä se valvominen sitten on? Ainakin se on hengellisen nukkumisen vastakohta. Valvova ihminen ei ensinnäkään osoittele sormellaan toisten ihmisten syntejä. Valvova ihminen tunnistaa ja tunnustaa oman syntisyytensä, mutta ei keskity liikaa siihen vaan kohdistaa katseensa Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan.

Ja se joka valvoo, ei myöskään kätke uskoaan Jeesukseen. Valvominen on ainakin Jeesuksen omaksi tunnustautumista, sen ettei ole muuta pelastusta kuin Hän. Jeesus sanoo:

"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa." (Matt. 10:32)

Jos olemme antaneet syntiemme etäännyttää itsemme Jumalasta, tulee meidän tietenkin kääntyä takaisin Hänen luokseen. Ja valvominen on ainakin sitä, että me olemme rehellisiä Jumalalle, emmekä puolustele syntejämme. Jos sanomme ”ei tämä ole syntiä”, miten silloin saamme syntimme anteeksi, jos kiistämme syntimme Jumalan edessä? Mutta kun rehellisesti tunnustamme: ”Herra kyllä se on niin, että se mitä sinä olet sanonut, on totta, eikä se mitä minä haluan olevan totta. Vaikka minä haluaisin, että tämä ei ole syntiä, niin minä tunnustan, että olen tätä syntiä tehnyt. Anna minulle anteeksi.”

Syntielämästä luopuminen ei todellakaan ole helppoa, mutta tietoisesta synnissä elämisestä on huomattavasti helpompi päästä eroon, kun myönnämme, että kaikki mitä Jumala sanassaan sanoo synniksi, sitä todella on. Vielä Paavali opettaa näin:

Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:10-11)

Me olemme kuolleet pois synnistä, mutta samaan hengenvetoon meidän on todettava, että valitettavasti synti ei ole kuollut pois meistä. Meidän vihollisuutemme Jumalaa kohtaa elää yhä tiukasti tässä meidän lihassamme eli syntisessä luonnossamme. Se tulee rakastamaan syntiä loppuun asti. Sen tähden me kristityt joudumme päivittäin taistelemaan sitä vastaan aina maailman loppuun asti. Meidän tulee joka päivä vastustaa syntiä – ei omin voimin – vaan Jumalan meille antamin asein. Valvominen onkin puolustautumista pahan hyökkäyksiltä. Me olemme jatkuvassa sodassa pahaa vastaan. Valitettavasti kaikki kristitytkään eivät sitä ymmärrä. Mutta juuri siksi meidän on valvottava, että pystymme puolustautumaan.

Meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. (1. Tess. 5:8-9)

Uskova ei voi tehdä hyvällä omalla tunnolla syntiä! Se, että me joudumme sisäiseen taisteluun omaa lihaamme vastaan, on kuitenkin elävän uskon merkki. Sillä jos emme taistele pahaa vastaan, me emme valvo. Se, että joudumme taistelemaan omaa lihaamme vastaan ei tarkoita, että olisimme liian syntisiä pelastuaksemme. Päinvastoin se osoittaa, että olemme oikealla tiellä.

Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2)

Rukoileminen ja Jumalan Sanaan keskittyminen auttaa meitä valvomaan. Sanansa avulla Jumala pitää meidät hereillä. Ja kun otamme Raamatun lupaukset todesta ja luotamme niihin, pysymme helpommin valveilla.

Niin, lapseni, pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu. (1. Joh. 2:28)

Jeesuksen paluu

‍Lopulta valvomisessa on kyse Jeesuksen paluun eli autuaan toivomme odottamisesta. Valvova kristitty odottaa innoissaan Herransa paluuta! Me uskomme, että Jeesuksen paluun päivä on iloisen odotuksemme täyttymys. Silloin paha saa lopulta palkkansa ja kaikki pannaan taas kohdalleen. Silloin ja vasta silloin, me pääsemme myös lopullisesti vapaaksi synnistä.

Aivan kuten Nooalle naurettiin, kun hän uskoi vedenpaisumuksen tulevan, niin meillekin nauretaan, kun me uskomme Jeesuksen paluuseen. Siksi meillä on kiusaus vaieta tästä totuudesta. Mutta jos niin teemme, niin emme ole ainakaan valveilla. Ja kohta emme enää odotakaan autuaan toivomme toteutumista. Jeesus sanoo:

Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. (Luuk. 12:37)

Jeesuksen paluu merkitsee kaiken vainon ja ahdistuksen loppumista. Hän palaa noutamaan morsiamensa eli seurakuntansa, kaikki ne, jotka uskovat Häneen ja ovat valmiina. Kun Jeesus palaa suuressa voimassaan, me saamme rohkeasti nostaa päämme pystyyn, sillä meidän vapautuksemme on lähellä. Ja Hän on itse luvannut palvella meitä! Silloin alkaa ikuinen elämä, josta Jeesus sanoo:

Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 17:3)

Rakkaat sisaret ja veljet! Meillä on valtava etuoikeus tuntea Herramme, ja saada turvautua Hänen armoonsa, niin nyt, kuin myös Hänen kerran palatessaan takaisin. Meidän ei ole tarkoitus iloita vasta matkamme päässä, vaan jo matkamme aikana. Paavali rohkaisee meitä:

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. (Tit. 2:11-13)

Rukoilkaamme:

‍Herra anna anteeksi, että olen käyttänyt aikaani väärin. Näytä minulle sydämeni tila ja auta minua tuntemaan katumusta synneistäni. Puhdista sydämeni kalliilla verelläsi, jonka olet vuodattanut syntieni tähden. Avaa sydämeni sinun rakkaudellesi, herätä minut ja auta minua valvomaan. Varjele sydämeni paatumiselta. Herätä minut rukoilemaan pelastumattomien puolesta, ja auta minua viemään ilosanomaasi heille sinun tahtosi mukaisesti. Kiitos Isä suuresta rakkaudestasi jokaista syntistä kohtaan, minuakin. Kiitos ihanasta armostasi, jota tarjoat meille kaikille. Auta meitä elämään sinun armostasi kaikki päivät maailman loppuun asti. Aamen

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. (1. Tess. 5:23–24)