Helsingin seurakuntiin nimettiin parisen vuotta sitten sateenkaariyhteyshenkilöt, joihin kuka vaan voi olla yhteydessä vähintäänkin silloin, jos kohtaa seurakuntien toiminnassa syrjivää tai epäasiallista käytöstä. Yhteyshenkilöt myös tarvittaessa tukevat sateenkaarevia ihmisiä esimerkiksi erilaisissa kirkon toimintaan ja palveluihin liittyvissä asioissa ja kysymyksissä.

Kysyimme muutamien seurakuntien sateenkaariyhteyshenkilöiltä heidän tähänastisista kokemuksistaan.

Millaisissa asioissa teihin on otettu yhteyttä?

‍– Yleisesti sateenkaariasioissa ja esimerkiksi tilojen käyttöön liittyen sateenkaarimessuihin ja toimituksiin. Samoin tasa-arvoiseen avioliittokäsitykseen liittyvissä kysymyksissä olen saanut yhteydenottoja, pastori Aki Kekkonen Tuomiokirkkoseurakunnasta kertoo.

Hänen mukaansa muutamilta seurakunnan tilaisuuksiin osallistuneilta on tullut kyselyitä kirkon ja seurakunnan linjasta sateenkaarikysymyksiin. – Näiden seurakuntalaisten kanssa esiin ovat nousseet raamatuntulkintaan liittyvät asiat. He ovat kokeneet, että Raamatun sanaa ei meillä noudateta.

Diakoniatyöntekijä Anna Viikari Herttoniemen seurakunnasta puolestaan kertoo, että yhteydenottoja on ylipäätään tullut melko vähän. Hän mainitsee muutamia konkreettisia esimerkkejä:

– Kesäkuussa kysyttiin, onko seurakunnassamme Pride-viikon ohjelmaa, mutta jouduin kertomaan, ettei Herttoniemessä ole. Ehdotin, että jos henkilö haluaisi itse olla järjestämässä ohjelmaa, voisin viedä asiaa eteenpäin. (Itäkeskuksessa, Kalliossa ja keskustassahan ohjelmaa kyllä on.)

– Hiljattain otti yhteyttä pariskunta, jonka lapsi oli kastettu. He antoivat palautetta kotiin lähetetystä esitteestä ja toivoivat, että esitteessä otettaisiin huomioon erilaiset perhemuodot, ei pelkästään se, jossa vanhemmat ovat äiti ja isä.

Diakoniatyöntekijä Säde Kultanen Paavalin seurakunnasta on saanut yhteydenottoja esimerkiksi ihmissuhteisiin sekä mielekkään seurakunnan toiminnan etsimiseen liittyen. Myös työntekijät ovat olleet yhteydessä, kun jokin asia on mietityttänyt.

Miten turvallisemman tilan periaatteet ovat auttaneet yhteyshenkilön ja seurakunnan työssä?

‍– Turvallisemman tilan periaatteet ovat ohjenuora, jonka mukaan seurakunnan kaikessa toiminnassa pitäisi toimia. Yhteisiin periaatteisiin on hyvä vedota mahdollisissa ongelmatilanteissa ja niihin nojaten pystyy ehkä painokkaammin nostamaan esille kehityskohtia, Anna Viikari pohtii. Huomattakoon, että periaatteet on tarkoitettu kaikille ryhmille, siis muillekin kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville.

Aki Kekkonen komppaa:

– Turvallisemman tilan periaatteet ovat vahva tuki eri tilanteissa. Koska ne on hyväksytty osaksi seurakunnan arvoja ja toimintaa, periaatteisiin voi vedota aina, kun syrjintää, epäasiallista käytöstä tai hengellistä väkivaltaa tapahtuu. Silloin ei ole yksin vain omien arvojen ja tulkintojen kanssa, vaan voi tukeutua yhdessä sovittuihin periaatteisiin, arvoihin ja toimintamalleihin.

– Periaatteista saa selkänojaa myös tilanteissa, joissa henkilöllä on vahva konservatiivinen raamattukäsitys ja jolloin ei ole aina mahdollisuutta saavuttaa avointa keskustelua. Periaatteet auttavat asettamaan rajat keskustelulle, jos keskustelu menee loukkaavaksi. Suuressa kaupunkiseurakunnassa valtaosa kuitenkin suhtautuu neutraalisti tai myönteisesti sateenkaariasioihin, Kekkonen jatkaa.

Hänen mukaansa seurakunnan työntekijöidenkin joukossa on erilaisia näkemyksiä, mutta sateenkaariasiat eivät juuri nouse negatiivisesti työyhteisön sisällä esille, koska työyhteisö on sisäistänyt seurakunnan arvot varsin hyvin. – Seurakuntamme yksi arvo on oikeudenmukaisuus, joka pitää sisällään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden. Näistä asioista on työntekijöiden kanssa keskusteltu mm. työyhteisöpäivässä.

Sensitiivisyyttä kaikille

‍Viikari nostaa ongelmana esiin sen, että seurakunnissa ei aina kattavasti nähdä, kuinka iso merkitys on sillä, että tiloista tehtäisiin turvallisempia kaikille. – Jos ei itse kuulu vähemmistöön, ei välttämättä ymmärrä, kuinka iso merkitys vähemmistöstressillä on ja miten epävarmuus tilojen ja tilaisuuksien turvallisuudesta voi estää osallistumasta seurakunnan toimintaan tai esimerkiksi hakemasta apua seurakunnasta.

Helsingin seurakuntien osallistava moninaisuus (H.O.M.O.) -projektissa on painotettu sitä, että sensitiivisyyden tulee toteutua kaikkia kohtaan, ei pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia kohtaan.

Turvallisemman tilan periaatteet ennaltaehkäisevät

‍Säde Kultanen toteaa, että läpikäymällä yhdessä turvallisemman tilan periaatteita voidaan ennaltaehkäistä ikäviä tilanteita ja edistää seurakunnan myönteistä ilmapiiriä. Periaatteet voivat myös olla väline esimerkiksi kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisyyn.

– On helpompaa ennaltaehkäistä hankalaksi koettuja tilanteita kuin jälkeenpäin setviä niitä. Toki aina voi tulla tilanne, jonka joku osapuoli kokee ikävänä, ja silloin asia tulee selvittää. Joskus toista saatetaan loukata tahallisesti, mutta useimmiten se tapahtuu tahattomasti.

Kultanen painottaa, että jokaisella on oikeus ajatella asioista omalla tavallaan, mutta huomiota tulisi kiinnittää siihen, missä ja millä tavoin näitä ajatuksia ilmaisee.

– Efesolaiskirjeessä meitä kehotetaan hylkäämään sopimattomat puheet ja herjaaminen, sekä olemaan toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä. Me kaikki teemme joskus virheitä ja siksi samassa yhteydessä meitä kehotetaan myös antamaan toisillemme anteeksi, hän muistuttaa.

Yläkuva: Kuvituskuva, Pia Inberg, Keksi/Kirkko Helsingissä -kuvapankki

‍